Politiikassa puhutaan liikaa arvoista

Tänä vuonna mediassa on näkynyt paljon tällaisia otsikoita:

• Sdp:n Mäkynen syyttää Orpoa johtajuuden ja arvojen puutteesta (HS, 30.6.2023)
• Nyt punnitaan arvot, kun RKP ja PS rimpuilevat hallitukseen (YLE, 29.4.2023)
• Maailmassa on menossa kova arvojen taistelu (Demokraatti, 17.5.2023)
• Näin puolueet sijoittuvat arvokartalle (Iltalehti, 21.2.2023)

Puolueet tuovat vahvasti esiin arvoja myös omassa viestinnässään. Esimerkiksi SDP kuvailee itseään näin nettisivuillaan: "SDP on arvoihin pohjautuva lähes 40 000 jäsenen puolue." Arvot-kohdassa kerrotaan SDP:stä, että: "Perusarvojamme ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Sosialidemokratian arvoja toteutetaan ennen muuta demokratian, hyvinvointiyhteiskunnan ja yhteistyön kautta. Yhteiskunnan on taattava jokaiselle jäsenelleen reilut mahdollisuudet oman elämänsä rakentamisessa." 

Vertailun vuoksi Kokoomus kertoo omia arvojaan käsittelevällä sivulla niistä näin: "Kokoomus haluaa kehittää Suomea vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu." Samalla sivulla jatketaan: "Kokoomus ja sen aate ovat osa demokraattisten maiden keskustaoikeistolaisten puolueiden muodostamaa yhteisöä. Se jakaa samat yhteiset vapauden ja demokratian arvot ja haluaa niiden pohjalta tehdä työtä ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön hyväksi."

Sekä SDP:n että Kokoomuksen arvot kuulostavat varmaan lähes jokaisen suomalaisen mielestä varsin kelvollisilta. Tuskinpa juuri kukaan kokoomuslainenkaan vastustaa SDP:n mainitsemia vapautta, tasa-arvoa tai reiluja mahdollisuuksia. Tai vastaavasti tuskinpa kovinkaan moni sosiaalidemokraatti moittisi halua parantaa ihmisten, yhteiskuntien tai ympäristön tilaa. Mutta tämänkin takia tällaiset julkilausutut arvot ovat käytännössä täysin arvottomia. Koska puolueiden ja poliitikkojen mainitsemat arvot ovat niin yleismaailmallisia ja epämääräisiä, ei niistä juurikaan ole ohjaamaan käytännön politiikkaa tai auttamaan äänestäjiä valitsemaan, ketä äänestäisivät. 

Mutta epämääräisiin arvoihin keskittymisessä on paljon suurempikin ongelma kuin niiden samankaltaisuus. Puhe on halpaa. Jokainen isompi puolue pystyy helposti palkkaamaan muutaman taitavan markkinatutkijan sekä sanasepon, jotka sitten kartoittavat isojen massojen tuntoja ja niiden pohjalta kirjoittavat sellaiset myyntipuheet arvoista, jotka uppoavat mahdollisimman moneen potentiaaliseen äänestäjään. Julkilausutut arvot ovat täysin arvottomia, jolleivat ne myös näy poliitikon toiminnassa.

Aloittelevia käsikirjoittajia neuvotaan rakentamaan tarina niin, että päähenkilö joutuu tarinan aikana tekemään kipeitä valintoja, jotka paljastavat päähenkilön todellisen luonteen. Jos esimerkiksi käsikirjoittaja tahtoo viestiä elokuvan katsojalle, että päähenkilö on luotettava ystävä, hän rakentaa kohtauksen, jossa sankari joutuu valitsemaan henkilökohtaisen kärsimyksen tai ystävän pettämisen välillä. Thelma ja Louise olisi paljon surkeampi leffa, jos Thelma hylkäisi ystävänsä poliiseille tämän ammuttua häntä uhanneen miehen. Sen sijaan sellainen on tyypillisen surkeaa käsikirjoittamista, jossa menestyvän sankarin luonteen hyvyyttä koetetaan tuoda esiin sillä, että tämä antaa muutaman dollarin kohtaamalleen kodittomalle.

Samaan tapaan meidän pitäisi tarkastella poliitikkojen arvoja näiden tekemien valintojen perusteella. Vaikka poliitikko kuinka kertoisi, että koulutus on hänelle tärkeää, mutta sitten äänestää koulutuksen leikkausten puolesta, meidän pitäisi tajuta, että ei se koulutus sitten ollutkaan tälle niin tärkeää. Tai jos tietty puolue mainostaa puolustavansa ihmisoikeuksia, mutta samalla estää terveydenhoidon paperittomille maahanmuuttajille, niin jälleen tekojen valossa ihmisoikeuksista voidaan näköjään joustaa paljonkin.

Mitkä ovat mielestäsi olleet räikeimpiä esimerkkejä viime vuosilta poliitikkojen julkilausuttujen arvojen ja näiden tekojen välillä?