Konkretiaa Kokoomuksen vaihtoehtobudjetista

Kokoomus julkaisi 29.11.2022 vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2023. Lukaisin sen läpi ja poimin tähän joitakin mielenkiintoisimpia konkreettisia ehdotuksia. Kannattaa kuitenkin huomata, että erilaiset toiveet talouskasvun kiihdyttämisestä tai esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta eivät ole mitään konkreettisia toimenpiteitä. Ne ovat hienoja tavoitteita, joita luonnollisesti jokainen puolue haluaisi Suomelle.

Isoin teema Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa on julkisen talouden velkaantumisen hidastaminen. Tämä tavoite on linjassa muun muassa talouspolitiikan arviointineuvoston ja Pellervon taloustutkimuksen (PTT) näkemysten kanssa. Samoin valtiovarainministeriön virkamiesten 8.12.2022 julkaisema raportti suorastaan vaatii Suomen seuraavia hallituksia tekemään miljardien leikkauksia sekä veronkorotuksia. Muuten valtion velka kasvaa hallitsemattoman suureksi. Kokoomus esittääkin tämän mukaisesti, että velkaantumista on vähennettävä vähintään miljardilla joka vuosi kahden vaalikauden ajan.

Nostan hattua Kokoomukselle näinkin yksityiskohtaisen leikkauslistan tekemisestä. Osoittaa rohkeutta ja suoraselkäisyyttä tuoda julkisen arvostelun kohteeksi kipeää tekevät leikkaukset näin lähellä vaaleja ja tilanteessa, jossa Kokoomus paistattelee suosituimpana puolueena. Toivottavasti muutkin puolueet ottavat mallia tästä ja vaalikeskusteluissa päästään aidosti keskustelemaan konkreettisista ratkaisuista. 

Kokoomus on mielestäni leikkaamassa myös pääasiassa ihan oikeista asioista. Isoimmat leikkaukset he kohdistaisivat asumistukiin sekä yritystukiin. Sekä asumisen että yritysten tukia leikattaisiin molempia reilut 400 miljoonaa eli yhteensä tästä tulisi säästöä vuodessa 850 miljoonaa. Asumistukia on kuitenkin monenlaisia. Esimerkiksi VATTin tutkimukset ovat todenneet, että merkittävä osa Ara-asuntojen tuesta kohdistuu keski- ja suurituloisille. Siitä olisikin siis hyvä leikata merkittävästi pois, sillä valtion on tärkeämpi kohdistaa tukensa niille, jotka tukea oikeasti tarvitsevat. Kokoomus kuitenkin leikkaisi myös kaikkein köyhimmiltä suorien asumistukien saajilta. 

Yritystukien leikkaaminen on mielestäni pelkästään positiivista. Olisi toki ollut vielä parempi, jos Kokoomus esittäisi vielä paljon suurempiakin leikkauksia yritystukiin, mutta nämä vajaan puolen miljardin säästöt ovat sentään hyvä alku. Eniten leikattaisiin yritystukia seuraavista:

Leikataan kivihiiltä korvaavien investointien energiatukea -60 milj.

Leikataan viihdemerenkulun miehistötukea (säilytetään rahtiliikenteen huoltovarmuusosuus) -77,2 milj.

Verojen kohdalla Kokoomuksen logiikka kuitenkin heittää häränpyllyä. Jos kerta isona tavoitteena on vähentää valtion velkaantumista, miten ihmeessä Kokoomus voi samalla ehdottaa merkittäviä veronalennuksia? Kokoomus kohdentaisi tasaisesti kaikille tuloluokille veronkevennyksiä miljardi euroa. Lisäksi Kokoomus ehdottaa kotitalousvähennyksen pysyvää vahvistamista sekä ikäihmisille parannettua kotitalousvähennystä. Vertailun vuoksi nämä veronkevennykset aiheuttavat isomman loven valtion budjettiin kuin mitä kaikille Kokoomuksen esittämillä asumis- ja yritystukien leikkauksilla säästettäisiin. Ymmärtäisin jos töihin kannustavuuden nimissä matalia palkkoja tienaavien ansiotuloveroja kevennettäisiin, mutta on täyttä typeryyttä leikata keski- ja suurituloisten veroja. Puhumattakaan eläkeläisten verotuksen leikkaamisesta, sillä hehän eivät töitä enää tee kuitenkaan.

Samalla tavalla valtion budjetin tasapainottamisen kannalta aivan väärään suuntaan veisi ehdotettu kotitalousvähennyksen nostaminen pysyvästi 3 500 euroon. Kotitalousvähennyksestä hyötyvät pääasiassa hyvätuloiset, joten tällä tavalla valtio vain tukisi varakkaita. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tutkimuksen mukaan kotitalousvähennys ei lisää työpaikkoja palvelualoilla eikä myöskään merkittävästi vähennä veronkiertoa. Eli se on pääasiassa täysin hyödytöntä koko Suomen kannalta.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittäjyyden verotuksesta kohti kulutus- ja haittaveroja. Tämä tarkoittaa myös siirtymistä progressiivisesta verotuksesta kohti tasaverotusta. Uutena veron muotona Kokoomus ehdottaa terveysperustaista veroa. Tämä kulutusvero kohdennettaisiin sellaisiin tuotteisiin, jotka sisältävät merkittävän määrän epäterveellisiksi määriteltyjä ainesosia. Tämä on mielestäni hyvä idea ja olenkin aiemmin blogissani kannattanut tätä. Tällaisella epäterveellisten tuotteiden lisäverolla Kokoomus tavoittelee 300 miljoonan euron verokertymän kasvua.

Kokoomus esittää merkittäviä muutoksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Ensinnäkin he porrastaisivat työttömyysturvaa siten, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi työttömyyden alussa nykyistä hieman korkeampi, minkä jälkeen tukisumma laskee joko tasaisesti tai portaittain työttömyyden pitkittyessä. Lisäksi Kokoomuksen mielestä työttömyysturvan kestoa tulee rajata 200 päivään. Nämäkin ovat mielestäni fiksuja ehdotuksia, sillä nykyinen 400 päivää ansiosidonnaista on aivan tarpeettoman pitkä aika. Jos aihe kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta aiemmin näin.

Ansiosidonnaisen lyhentämisen ja porrastamisen lisäksi Kokoomus laajentaisi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaikille, jotka täyttävät sen ehdot. Tämä kasvattaisi työttömyysturvamenoja 195 miljoonaa euroa, mutta olisi ehdottomasti reilua ja oikein. Nykyjärjestelmä, jossa kaikki maksavat ansiosidonnaisesta, mutta vain työttömyyskassan jäsenet saavat sitä, on kieltämättä epäoikeudenmukainen.

Vaihtoehtobudjetissa on paljon muitakin mielenkiintoisia ehdotuksia, joita luettelen alla:

• Kokoomus vapauttaisi viinien myynnin ruokakauppoihin ja kioskeille. Samalla viinin vahvuisten alkoholijuomien verotusta kiristettäisiin niin, että valtion verotulot samalla kasvaisivat 200 miljoonalla eurolla. Hyvä!

• Jokaiselle vastasyntyneelle avattaisiin osakesäästötili, jonne valtio tekee 500 euron talletuksen. Huono idea. Kannatan osakesäästämisen laajentamisesta noin yleisesti, mutta mielestäni valtion ei ole syytä tuhlata yhteisiä rahoja keskituloisten ja rikkaiden lasten säästöjen tukemiseen. Meillä ei ole varaa tuollaiseen. 

• Perhevapaajärjestelmää on kehitettävä siten, että tavoitteet tasa-arvoa ja naisten työllisyyttä parantavasta uudistuksesta aidosti toteutuvat. Hyvä!

• Suomalaisesta korkeakoulusta valmistuvalle ulkomaan kansalaiselle on myönnettävä automaattinen oleskelulupa. Todella hyvä! Nyt on aivan järjetöntä, että Suomi kouluttaa yhteisillä verorahoilla ulkomaisia, mutta sitten potkii nämä pois Suomesta valmistumisen jälkeen. Meidän tulee tehdä paljon enemmän, jotta osaavat ja koulutetut ihmiset jäävät Suomeen työskentelemään.

• EU:n päästökauppamekanismia vahvistetaan ja laajennetaan. Hyvä! Päästökaupan on todettu olevan kustannustehokkain tapa hillitä kasvihuonekaasuja.

• Miljardi vauhdittamaan asuntotuotantoa edistäviä liikennehankkeita. Esimerkiksi Espoon kaupunkirata, Helsinki—Riihimäki kapasiteetin lisääminen (2. vaihe), Turun ratapihan kehittäminen ja Kupittaa—Turku kaksoisraiteen rakentaminen ja Pääradan suunnittelun edistäminen välillä Tampere—Oulu. Pääomitetaan raidehankkeiden suunnittelua ja toteutusta varten perustettuja hankeyhtiöitä kahdella miljardilla eurolla.

• Tämä on hankalampi arvioida. Toisaalta valtion kannattaa mielestäni tukea yhteistä infraa ja erityisesti raideliikennettä. Sillä tätä eivät markkinat ikinä hoida. Mutta tässä tilanteessa, jossa pitäisi epätoivoisesti etsiä säästöjä valtion menoihin ja toisaalta yritetään hillitä inflaatiota, ei näin isoja lisäinvestointeja ehkä kannata tehdä.

• Kokoomus esittää ammattiliikenteelle kevyemmin verotettua dieselpolttoainetta, eli ns. ammattidieseliä. Typerä idea! Tämä olisi vain jälleen yksi uusi tehoton yritystuki, josta ei sitten ikinä päästäisi eroon. Ylipäätään fossiilisten polttoaineiden käytön tukeminen on typerää.

• Asetetaan sähkölle EU-laajuinen kattohinta. Idioottimainen ajatus, enkä ymmärrä, miten ihmeessä markkinataloutta kannattava puolue kehtaa edes esittää tällaista. Jos ja kun sähköstä on pulaa, niin tällainen kattohinta vain johtaisi sähkökatkoihin.

• Pääomitetaan korkeakouluja 1 000 miljoonalla eurolla vahvistaen niiden autonomiaa ja omaa rahoitusasemaa. Hyvä idea! Yhteisen infran lisäksi tutkimuksen ja koulutuksen tukeminen ovat järkeviä investointeja tulevaisuuteen.

• Luovutaan Veikkauksen monopolista ja siirrytään uuteen rahapelien lisenssijärjestelmään. Hyvä idea!

• Turvataan maanpuolustuksen määrärahat Naton tavoitteen mukaisesti vähintään 2%:n tasolle suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hyvä! Tässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa meidän on valitettavasti pakko pitää yllä uskottavaa maanpuolustuskykyä. 

Öljyn hintakaton vaikutukset

Vihdoinkin Venäjän öljytuloja yritetään taas vähentää. EU sekä muut G7 maat asettivat venäläiselle öljylle kattohinnan $60 per tynnyri. Tällä pyritään toisaalta pienentämään Venäjän öljytuloja ja toisaalta hillitsemään öljyn maailmanmarkkinahinnan rajua nousua. Käytännössä hintakatto on hiukan alle sen, mitä venäläisestä Urals-öljystä maksettiin ennen "erikoisoperaation" alkua ja mitä siitä on maksettu parina viime viikkona, kuten alla olevasta kuvaajasta näkyy.

Vertailun vuoksi alla oleva kuvaaja näyttää Brent-laatuisen öljyn hintakehityksen viimeisen vuoden ajalta. Tätä öljyä esimerkiksi Norja toimittaa markkinoille. Venäläistä öljyä on siis myyty toukokuusta lähtien noin 20 dollaria halvemmalla hinnalla.  

Toki olisi ollut parempi, jos kaikki merkittävät talousmaat olisivat asettaneet tuntuvat tuontitullit venäläiselle öljylle. Tästä kirjoitin aikaisemmin kesäkuussa näin. Olisi kuitenkin ollut erittäin hankalaa saada sellaisia maita kuin Kiina ja Intia mukaan tuontitulleihin. Hintakaton avulla pyritään samankaltaiseen vaikutukseen myös länsimaiden ulkopuolelle, mutta ilman, että esimerkiksi Intian tarvitsee mitenkään virallisesti lähteä mukaan hintakaton noudattamiseen.

Tämä globaali vaikutus pyritään saamaan laivakuljetusten kautta. Esimerkiksi jos Venäjä haluaa myydä öljyä Intiaan, täytyy sen kuljettaa öljy meriteitse tankkereilla. Merikuljetus Mustaltamereltä kestää noin 3 viikkoa. Ja tällä hetkellä öljykuljetukset hoidetaan ja vakuutetaan pääasiassa eurooppalaisten yritysten toimesta. Nyt tämä eurooppalaiset yritykset eivät saa kuljettaa tai vakuuttaa kuljetuksia, jotka sisältävät kattohintaa kalliimpaa öljyä. Tämä taas pakottaa Venäjän valitsemaan kahdesta sille huonosta vaihtoehdosta. Joko Venäjä noudattaa kattohintaa ja myy öljyä maksimissaan 60 dollarin tynnyrihinnalla. Tai kuten todennäköisemmin käy, se käyttää muita kuin eurooppalaisia yrityksiä öljyn kuljetuksiin. Nämä muut vaihtoehdot puolestaan ovat yleensä huonompia ja kalliimpia kuin eurooppalaisten yritysten käyttäminen.

Ja tietysti tämä antaa öljyä ostaville maille taas yhden uuden valttikortin, kun ne neuvottelevat Venäjän kanssa öljyn ostamisesta. Esimerkiksi Intian on tämän kattohinnan ansiosta helpompi tinkiä öljyn hintaa alas, vaikka se ei virallisesti kattohintaa noudattaisikaan.

Tietysti jos maailmantalous heikkenee entisestään, venäläisen öljyn hinta saattaa tippua alle nyt asetetun kattohinnan. Onneksi päätökseen kuuluu myös säännöllinen seurantaprosessi, jonka avulla kattohintaa on tarkoitus säätää tarvittaessa niin, että se pysyy alle "normaalin" markkinahinnan.

Kattohinnan noudattamisen valvominen tulee luonnollisesti aiheuttamaan päänsärkyä. Ja monet moraalittomat yritykset yrittävät aivan varmasti huijata ja kiertää tätä rajoitusta. Tästäkin huolimatta hintakaton asettaminen on sentään parempi kuin ei mitään. Lyhyellä tähtäimellä sillä valitettavasti tuskin on mitään dramaattista vaikutusta Venäjän kykyyn rahoittaa sotimista, mutta pidemmän päälle tämä toivottavasti lisää Venäjän haluja vetäytyä Ukrainasta. 

Kannabis lailliseksi

Kannabiksen laillistaminen näyttää saavan paljon puolestapuhujia. Sitä tukeva kansalaisaloite on kerännyt jo yli 21 000 kannatusilmoitusta. Saksa on laillistamassa kannabiksen viihdekäytön. Sveitsissä aloitettiin syksyllä kokeilu kannabiksen laillistamisesta. Ja Yhdysvalloissa yhä useampi osavaltio on tehnyt kannabiksen myymisestä täysin kunniallista ja laillista liiketoimintaa.

Kannabiksen laillistamisen terveysvaikutukset

Yksi syy vastustaa kannabiksen laillistamista ovat sen aiheuttamat terveyshaitat. Kannabis ei ole myrkyllistä suurinakaan annoksina. Kannabismyrkytykseen ei tiettävästi kukaan ole koskaan kuollut. Kannabis ei myöskään ole erityisen voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava. Esimerkiksi kuningas alkoholi aiheuttaa paljon herkemmin riippuvuutta.

Huumausaineen käytöllä on kuitenkin myös selviä terveydelle haitallisia vaikutuksia. Kannabista nauttinut henkilö on suuremmassa vaarassa joutua erilaisiin onnettomuuksiin, samaan tapaan kuin alkoholista juopuneet henkilöt. Lisäksi kannabiksen pitkäaikaisen käytön ja erilaisten mielenterveysongelmien välillä on selvä korrelaatio. Jos kannabista käyttää useita kertoja viikossa useiden vuosien ajan, sen on osoitettu heikentävän muistia ja ajattelua. Mutta tässäkin on hyvä verrata näitä vaikutuksia alkoholin käyttöön. Jos joku juo ankarasti useita kertoja viikossa useiden vuosien ajan, ovat alkoholin vaikutukset aivoihin paljon tuhoisammat. 

Useat tutkimukset ovat todenneet, että useimmille aikuisille kohtuullinen kannabiksen käyttö ei aiheuta terveysongelmia. Ei se toisaalta ole myöskään yleisesti terveyttä edistävä ainesosa, kuten jotkut marihuanan puolustajat väittävät. Se saattaa auttaa tiettyihin vaivoihin kuten epilepsiaan, mutta normaaleille terveille aikuisille ei siitä ole viihdearvoa suurempaa hyötyä.

Marihuanaa käytetään jo nyt laajasti Suomessa. Päihdetutkimuksen mukaan:

• noin 800 000 suomalaista on kokeillut kannabista.
• vuoden aikana kannabista käyttää noin 280 000 ja kuukauden aikana noin 100 000 suomalaista. 
• päivittäiskäyttäjiä on noin 10 000. 

Jos kannabis laillistettaisiin, lisäisi se todennäköisesti ainakin jossain määrin marihuanan käyttöä. Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan kannabiksen käyttö on kasvanut noin 20% niissä osavaltioissa, joissa kannabis on laillistettu. Alla oleva kuvaaja näyttää, miten marihuanan käyttö on kehittynyt suhteessa siihen vuoteen, milloin se laillistettiin kyseisessä osavaltiossa.

Taloudelliset vaikutukset

Kaikkein merkittävin seuraus kannabiksen laillistamisesta Yhdysvaltojen tietyissä osavaltioissa on ollut sen vaikutus osavaltioiden verotuloihin. Ne ovat saaneet laillisen kannabiksen myynnistä merkittävän lisätulonlähteen. Esimerkiksi Colorado kerää noin 20 miljoonaa dollaria verotuloja kuukaudessa viihdekäyttöön tarkoitetusta kannabiksesta. Tämä tekee vuodessa noin 240 miljoonaa dollaria ja vastaa reilua puolta prosenttia koko osavaltion budjetista. 

Vaikutukset rikollisuuteen

Yhdysvalloista saatu data on osoittanut melko vakuuttavasti, että laillinen kannabis on syrjäyttänyt rikollisten pyörittämän kannabisbisneksen lähes kokonaan niissä osavaltioissa, joissa marihuana on laillistettu. Ei ole myöskään mitään näyttöä tukemaan vanhaa porttiteoriaa, ainakin laillisen kannabiksen kohdalla. Muiden huumeiden kuten kokaiinin käyttö ei näytä kasvaneen lainkaan marihuanan laillistamisen seurauksena. Yleensäkään muiden rikosten määrä ei näytä muuttuneen lainkaan kannabiksen laillistamisen seurauksena.

Tällä hetkellä poliisien resursseja tuhraantuu kannabiksen vastaiseen toimintaan. Lisäksi kannabis-viljelmiin voi törmätä mitä oudoimmissa paikoissa, kun sitä yritetään tehdä piilossa virkavallalta. 

Yhteenveto

En suosittele marihuanan käyttöä. Fakta kuitenkin on, että useat suomalaiset käyttävät jo tällä hetkellä kannabista siitä huolimatta, että se on laitonta. Olisin mielestäni paljon parempi, että kannabiskauppaa hoidettaisiin valvotusti ja laillisesti sen sijaan, että nyt siitä hyötyvät rikolliset. Kannatankin kannabiksen viihdekäytön laillistamista. Sen myyntiin tulee kuitenkin laittaa riittävän korkea haittavero, jotta valtiolle saadaan riittävästi verotuloja ja hinta pysyy sen verran korkeana, jotta käyttö pysyy vain satunnaisena.

Lisätietoja aiheesta

https://www.cato.org/policy-analysis/effect-state-marijuana-legalizations-2021-update

   

Kaksipuoluejärjestelmien heikkous

Mitä tahansa valintaa tehtäessä toistuvat samat ehdot sille, että lopputulos on hyvä. Nämä ehdot pätevät, oletpa sitten valitsemassa itsellesi leffaa katsottavaksi, lomakohdetta johon matkustaa tai puoluetta sekä poliitikkoa, ketä äänestää. Yksi onnistuneen valinnan kriteereistä on se, että sinulla on riittävän monta vaihtoehtoa, joiden välillä tehdä valinta. 

Tarkastellaan esimerkkinä illalla katsottavan elokuvan valintaa. Oletetaan, että pidät paljon toimintaelokuvista ja erityisesti Arnold Schwarzeneggerin tähdittämistä. Etkä voi sietää tunteellisia draamaelokuvia. Teet tällöin erittäin pahan virheen, jos leffaa valittaessa otat mukaan vaihtoehdoiksi ainoastaan seuraavat kaksi elokuvaa: The Notebookin ja Good Will Huntingin. Rajoittamalla harkintaan otettavat elokuvat vain näihin kahteen, ei lopputulos voi missään tapauksessa tyydyttää haluasi nähdä räjähtävää toimintaa ja vauhdikasta väkivaltaa.

Poliittisessa järjestelmässä, jossa on vain kaksi varteenotettavaa puoluetta, äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja vain kahden vaihtoehdon välillä. South Park -sarjassa tätä havainnollistettiin hyvin näyttämällä, miten äänestäjät joutuvat toistuvasti tekemään valintoja jättiläismäisen ääliön ja kakkavoileivän välillä. Kumpikin vaihtoehto kuvottaa äänestäjiä, mutta koska ei ole muita vaihtoehtoja, äänestäjien täytyy yrittää löytää näistä kahdesta vähemmän surkea.

Yhdysvaltojen välivaaleja seuratessa korostui toinenkin kaksipuoluejärjestelmän heikkous. Molemmat puolueet käyttivät valtavia summia rahaa poliittisiin mainoksiin, joiden tarkoituksena ei ollut omien ideoiden tai ehdokkaiden hyvien puolien kertominen, vaan vastapuolen haukkuminen. Erityisesti republikaanit "kunnostautuivat" vihamielisten mainosten osalta. Nämä vastapuolen ehdokkaita parjaavat viestit vääristelevät ja usein jopa suorastaan valehtelevat äänestäjille. Jos äänestäjillä olisi useampia vaihtoehtoja valittavanaan, ei puolueiden silloin kannattaisi tuhlata rahoja vastapuolen haukkumiseen. Sillä jos käytät miljoonia yhden vastapuolen teilaamiseen omien ehdokkaiden kehumisen sijasta, johtaa tämä helposti jonkin toisen kilpailevan puolueen menestykseen.   

Tällainen vastapuolen demonisointi ja äärimmäinen solvaaminen tekevät myös yhteistyön erittäin hankalaksi. Kun olet ensin julistanut suureen ääneen poliittisen kilpailijan kiduttavan koiranpentuja tai antavan rahaa terroristeille, niin sen jälkeen ei ole helppoa tehdä rakentavaa yhteistyötä. Kaksipuoluejärjestelmät ajautuvatkin usein täydelliseen jumittumiseen, jossa minkäänlaisia uudistuksia ei pystytä toteuttamaan. Sillä vaikka puolue A olisikin sitä mieltä, että puolueen B lakiehdotus olisi hyvä, ei sitä tahdota tukea. Sillä silloinhan myönnettäisiin äänestäjille, että puolue B:llä onkin myös ihan hyviä aloitteita.

Sitten jos toinen puolue saakin jollain ihmeen konstilla jotain uudistuksia läpi, eivät ne välttämättä kestä paria vaalikautta kauempaa. Sillä jossain vaiheessa taas toinen puolue pääsee valtaan, jolloin herkästi halutaan kumota kilpailevan puolueen tekemät muutokset. Ja joudutaan häiritsevään edestakaisin heiluntaan, eikä pitkäjänteistä politiikkaa ole mahdollista rakentaa. Tämä on esimerkiksi yritysten investointien kannalta hankalaa. Välillä esimerkiksi näyttää siltä, että vihreää siirtymää tuetaan ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä hillitään. Ja sitten taas pian kaikki uusiutuvan energian tuet lopetetaan ja säröttämista tuetaan. 

Olkaamme siis äärimmäisen tyytyväisiä ja kiitollisia Suomen monipuoluejärjestelmästä. 

Muita ideoita Bregmanin kirjasta

Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, mitä Bregman kertoo perustulosta kirjassaan Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman. Tässä kirjoituksessa esittelen lyhyesti kirjan paria muuta ideaa, jotka ovat merkittävästi lyhyempi työviikko sekä ihmisten vapaan liikkuvuuden lisääminen. 

Kuten blogini uskolliset lukijat tietävät, kannatan työtuntien vähentämistä kaikille, jotka ansaitsevat riittävän hyvin. Olen pohtinut lyhyempää työviikkoa aiemmin esimerkiksi tässä kirjoituksessa. Bregman tuo kirjassaan esiin, miten työtuntien vähentäminen olisi itseasiassa täysin looginen seuraus työn tuottavuuden merkittävästä parantumisesta. Lisäksi koneiden kyvykkyyden lisääntyessä ei kaikille enää lähitulevaisuudessa välttämättä riitä mielekkäitä palkkatöitä, jotta meidän olisi järkevää työskennellä yhtä paljon kuin nykyään. Vaikka tekisimme palkkamme eteen vähemmän töitä, ei se tarkoittaisi pelkkää lorvailua. Moni varmasti käyttäisi näin vapautuneen ajan ja energian esimerkiksi erilaisiin luoviin harrastuksiin.

Bregman tuo esiin monia järkeviä perusteluita sille, miksi rikkaiden länsimaiden kannattaisi jo pelkästään oman taloudellisen etunsa takia avata rajojaan köyhien maiden asukkaille. Näiden järkisyiden lisäksi hän antaa hyvän esimerkin nykyisen rajojen kiinnipitämisen moraalittomuudesta. Tässä siitä vähän mukailtu versio.

Ajatellaanpa Ramia, joka asuu Rautavaarassa, Pohjois-Savossa. Rautavaara on Suomen köyhin kunta, eikä siellä ole töitä tai tulevaisuuden näkymiä tarjolla Ramille. Rami saa juuri ja juuri riittävästi rahaa ruokaan, mutta muuten hänen elämänsä Rautavaarassa näyttää hyvin kurjalta. Hän on kuitenkin ahkera ja reipas nuorukainen, joka tekisi mieluusti kovasti töitä elantonsa eteen. 

Onko Helsingissä asuva varakas Heikki vastuussa Ramin kohtalosta? Heikillä olisi ylimääräistä rahaa, jolla hän voisi tukea Ramin ja muiden köyhien rautavaaralaisten elämää. Se olisi toki erittäin suurisydämistä. Mutta moni on varmastikin sitä mieltä, ettei Heikillä ole mitään moraalista velvollisuutta auttaa Ramia. Varsinkin kun voidaan ajatella Helsingin jo muutenkin tukevan verotuloistaan myös muuta Suomea ja siten myös pienellä osuudella Rautavaaraa.

Kuvitellaan sellainen tilanne, jossa Rautavaara sekä sen naapurissa olevat muut köyhät Pohjois-Savon kunnat eristettäisiin muusta, varakkaammasta Suomesta. Rami tahtoisi muuttaa Helsinkiin tekemään ahkerasti töitä. Ja Helsingissä olisi paljon töitä tarjolla reippaalle nuorelle miehelle, joka olisi valmis työskentelemään 1 500 €/kk palkalla. Mutta Heikki sekä muut helsinkiläiset palkkaavat rajavartijoita vahtimaan, että rautavaaralaiset eivät pääse Helsinkiin. He pystyttävät piikkilanka-aitoja, asentavat vartiotorneja ja laittavat dronet partioimaan Rautavaaran rajalla. Jos Rami onnistuisikin pääsemään raja-aidan läpi, hänet otettaisiin nopeasti kiinni ja palautettaisiin väkivaltaisesti takaisin Rautavaaraan.

Näin Rami olisi tuomittu elämään köyhyydessä ja kurjuudessa, vailla mahdollisuuksia parantaa elämäänsä. Olisivatko silloin Helsingin Heikki sekä muut tiukkoja Rautavaaran rajoja vaativat helsinkiläiset moraalisesti vastuussa Ramin kurjasta kohtalosta?  

Ilmaista rahaa kaikille -kirjan ajatuksia perustulosta

Rutger Bregmanin kirja Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman, sisältää erilaisia utopistisiä tavoitteita. Olen aiemmin lukenut Bregmanilta Hyvän historia -kirjan, josta pidin kovasti. Ilmaista rahaa kaikille -kirja hehkuttaa nimensä mukaisesti vastikkeettoman perustuloan upeutta. Perustulosta olen kirjoittanut aiemmin positiiviseen sävyyn esimerkiksi kertoessani Kalifornialaisen Stocktonin sekä Suomen perustulo-kokeiluista.

Melko yllättävästi Yhdysvalloista oltiin 1960-luvun lopussa erittäin lähellä siirtyä kansalliseen perustuloon. Ja nykyvalossa entistä mielenkiintoisemman tästä tekee se, että perustuloon siirtymistä ajoi nimenomaan Richard Nixonin hallitus. Häntä ei yleensä nähdä edistyksellisenä uudistajana. Valitettavasti perustulo kuitenkin kaatui vastustukseen senaatissa. Ja ilmeisesti myös siihen, että yksi Nixonin neuvonantajista ryhtyi pelottelemaan presidenttiä perustulon tuhoisasta vaikutuksesta perustuen 150 vuotta vanhaan kokeiluun Englannista.

Usein ajatellaan, että useimmat köyhät ovat köyhiä, koska he ovat tyhmiä. Syy- ja seuraussuhteet eivät kuitenkaan todellisuudessa läheskään aina mene tuossa suunnassa. Monet ovat itseasiassa tilapäisesti tyhmiä, koska he ovat köyhiä. Köyhyys siis tekee ihmisistä tyhmempiä. Ainakin itse pystyn hyvin samaistumaan tähän ajattelemalla omaa tilannettani silloin, kun Venäjä oli juuri aloittanut suurhyökkäyksensä Ukrainaan. Kun niin iso osa huomiosta keskittyi sen murehtimiseen, milloin Kiova vallataan ja Zelensky murhataan, oli hyvin hankala tehdä järkeviä päätöksiä.  Antamalla riittävästi rahaa köyhille, ajatuskapasiteettiä vapautuu jatkuvasta rahasta stressaamisesta muihin asioihin. 

Yleensä ihmiset käyttävät saamansa rahan järkeviin asioihin. Esimerkiksi parasta tapa auttaa Afrikan köyhiä on antaa heille suoraan rahaa. Vuohien ostaminen tai kalliiden länsimaisten auttajien lähettäminen paikan päälle neuvomaan afrikkalaisia ovat paljon tuhlailevampia keinoja. 

Samoin työttömien etuuksien valvontaan esimerkiksi Suomessa käytettävä valvontakoneisto on äärimmäisen tehoton. Lisäksi se nöyryyttää ja passivoi tukien saajat. "Se polkee yksityisyyden ja itsekunnioituksen jalkoihinsa tavalla, jonka ymmärtää vain, jos on itse sosiaalietuuksien saaja", kirjoitti eräs brittiläinen sosiaalialan työntekijä. Elokuussa 2022 Kelan tutkija Tuija Korpela myönsi, että suomalainen toimeentulotuki on lamaannuttava ja epäkannustava tukimuoto ja sitä olisi syytä uudistaa. 

Kalifornialaisen kaupungin kokemuksia perustulosta

Hieman Espoota suuremmassa kalifornialaisessa Stocktonin kaupungissa on ollut meneillään pienimuotoinen perustulokokeilu. Siinä 125 sattumanvaraisesti valittua kaupungin asukasta valittiin ohjelmaan, jossa heille annetaan 500 dollaria kuukaudessa 24 kuukauden ajan. Tämän rahan saaminen ei vaikuttanut mitenkään heidän mahdollisiin muihin tuloihinsa, eikä sen saamiseksi ollut mitään edellytyksiä tai vaatimuksia. Ohjelmaan valittujen 125 ihmisen tuloksia verrattiin kontrolliryhmään perustulon vaikutusten selvittämiseksi.

Taustatietona on hyvä ymmärtää, että Stockton on selvästi köyhempi kuin tyypillinen kalifornialainen kaupunki. Stockton ajautui konkurssiin vuonna 2012 ja yli 20% kaupungin asukkaista on köyhiä. 

Perustulo paransi työllisyyttä

Ohjelman alkaessa siihen valituista 28% oli kokoaikaisessa työssä. Vuoden päästä perustuloa saaneista 40%:lla oli kokoaikainen työpaikka eli työllisyys parani 12 prosenttiyksikköä. Sen sijaan kontrolliryhmässä nähtiin selvästi pienempi täystyöllisyyden parantuminen. Kontrolliryhmässä työllisyys parani vain 5 prosenttiyksikköä eli perustuloa saaneiden osalla työllisyys parani 7 prosenttiyksikköä enemmän. 

Työllisyyden parantumista on selitetty sillä, että ylimääräinen raha antoi ihmisille paremman mahdollisuuden etsiä kokoaikaista työtä. Näin merkittävä työllisyyden parantuminen tarkoittaa sitä, että ohjelma voisi olla kokonaisuudessaan kannattava. Eli työllisyyden parantuminen voisi tuottaa enemmän taloudellista hyötyä kaupungille kuin mitä perustulosta tulisi kustannuksia. Tämä ei kuitenkaan ole vielä varmaa tämän kokeilun tähän saakka julkaistun datan perusteella.

Perustulo paransi henkistä hyvinvointia

Sekä perustuloa saaneiden että kontrolliryhmään kuuluvien henkistä hyvinvointia mitattiin kymmenen kysymyksen avulla. Tässä käytettiin Kesslerin kymmenkohtaista kyselypatteristoa.  Kysely on suunniteltu masentuneisuuden ja ahdistuksen mittaamiseen. Näiden kyselyiden perusteella perustulo paransi tilastollisesti merkittävästi sitä saaneiden henkistä hyvinvointia. 

Perustulon ansiosta ihmisten huoli taloudellisesta tilanteesta hälveni. Lisäksi heillä oli enemmän aikaa ja energiaa esimerkiksi mieluisiin harrastuksiin tai perheen kanssa olemiseen. Perustulo mahdollisti myös sen, että köyhimmätkin pystyivät pitämään parempaa huolta itsestään ja terveydestään.

Vertailua Suomen perustulokokeiluun

Näyttäisi siltä, että perustulo vaikuttaa hyvin samankaltaisesti niin suomalaisiin kuin kalifornialaisiinkin. Myös Suomessa perustulo paransi työllisyyttä sekä ihmisten hyvinvointia sekä onnellisuutta. Kuitenkin molempien kokeilujen ongelmana pidetään sitä, että ne kestivät vain pari vuotta. Tämän takia nämä kokeilut eivät kerro meille siitä, millaisia mahdollisia pidempiaikaisia vaikutuksia perustulolla olisi. Esimerkiksi jotkut perustulon vastustajat ovat sanoneet, että jos perustuloa saisi jatkuvasti, niin silloin se alkaisi heikentää työllisyyttä. Itse en tähän usko, jos perustulon suuruus pidetään riittävän pienenä. 

Aiempia kirjoituksiani perustulosta:

• http://politiikkaajarjella.blogspot.com/2017/01/reaktioita-suomen-perustulokokeiluun.html
• https://politiikkaajarjella.blogspot.com/2021/02/mckinseyn-tiivistelma-suomen.html