Kansainvälisen kaupan ja ulospäinsuuntautuneisuuden yhteys valtioiden menestykseen, osa 1

Tarkastelen muutamassa blogikirjoituksessa valtioiden harjoittaman kansainvälisen kaupan ja yleensäkin ulospäinsuuntautuneisuuden yhteyttä valtioiden menestykseen. Menestyksellä tarkoitan valtion kansalaisten hyvinvointia ja sen kehitystä. Koska hyvinvoinnin arviointi on hankalaa, joudutaan yleisesti tyytymään henkeä kohden laskettuun bruttokansantuotteeseen. Viime aikoina globalisaatiosta ja sen vaikutuksista kansalaisten hyvinvointiin on keskusteltu paljon. Välillä keskustelu on mennyt hyvinkin kiivaaksi ja monet merkittävät poliittiset päättäjät useissa eri länsimaissa ovat asettuneet vastustamaan kansainvälistä kauppaa sekä ihmisten vapaata liikkumista maiden välillä. Näkyvimmät esimerkit globalisaation vastustajista ovat Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump ja Ranskan presidentiksi pyrkivä Marine Le Pen. 
 

Globalisaation vaiheet kautta historian

Kansainvälisen kaupan ja yleisemminkin globalisaation määrä on vaihdellut eri aikoina. Yleisenä trendinä globalisaation määrä on kasvanut sitä mukaan, kun teknologinen kehitys on mahdollistanut tehokkaamman ihmisten, ajatusten ja tavaroiden siirtämisen maiden välillä. Kuitenkin tämän yleisen trendin ympärillä on ollut paljon vaihtelua. Välillä globalisaatiota on ollut paljon vähemmän kuin mihin teknologian taso olisi antanut mahdollisuuksia. Esimerkiksi hallitsijat ovat toisinaan määränneet, että rajat täytyy pitää kiinni ja kanssakäymistä muiden kansojen kanssa tulee vähentää. 
 

Globalisaatiolla voidaan nähdä taloushistorian kannalta esimerkiksi seuraavat vaiheet. Näistä ensimmäinen on eurooppalaisen maailmantalouden synty ja laajentuminen 1400-luvulta lähtien. Varsinainen ensimmäinen globalisaatiokausi alkoi 1800-luvun puolivälistä ja kesti ensimmäiseen maailmansotaan saakka. 1970-luvulta 2010-luvun alkuun ulottuvaa aikaa voidaan kuvata megaluokan globalisaatioksi. Aivan viime aikoina useat taloustieteilijät ovat ilmoittaneet, että kaikkein kiihkein globalisaation aikakausi olisi nyt päättymässä. Erilaiset protektionismia kannattavat poliittiset päättäjät voivat vähentää kansainvälistä kauppaa tai ainakin hidastaa sen kasvua.

Kansainvälisyys antiikin ajoilta noin vuoteen 1500 saakka

Kansainvälinen kauppa tuli ensimmäisen kerran mahdolliseksi yli laajemman alueen noin 3000 vuotta sitten, jolloin oli muodostunut yhtenäinen sivilisaatiovyöhyke Euroopasta Aasiaan. Ajanjakso noin 600 eaa - 500 jaa on kansainvälisen kaupan kehittymisen aikaa. Ilman kehittynyttä kaupankäyntiä eri alueiden kesken ei Rooman valtakunta olisi voinut kasvaa niin mahtavaksi imperiumiksi, kuin mitä se oli loistonsa aikoina. Rooman valtakunnan hajottua ja muidenkin Euraasian klassisten sivilisaatioiden kriisin aikoina kansainvälinen kauppa väheni taas hetkellisesti. Kuitenkin taas jo noin vuonna 1000 käytiin merkittävää kansainvälistä kauppaa. Esimerkiksi läntisestä Euroopasta vietiin miekkoja ja orjia islamilaiseen maailmaan. Itä-Aasiasta puolestaan vietiin silkkiä ja posliinia islamilaiseen maailmaan. 

Erityisesti Kiina hallitsi kansainvälistä kauppaa vuoden 1000 paikkeilla ja hallinta säilyi 1400-luvun lopulle saakka. Muutenkin Kiina oli tuolloin selvästi maailman globaalein valtio. Kiinan aarrelaivastot hallitsivat meriä vielä 1400-luvulla. Kiina oli tuolloin teknisesti paljon edellä takapajuista Eurooppaa. Tällä mahtavalla valtiolla oli kaikki edellytykset säilyttää merien herruus ja jatkaa menetyksellisiä löytöretkiä yhä kaukaisemmille rannoille. Yllättäen 1400-luvun lopussa Kiinan laivastojen tutkimusmatkat kuitenkin lakkasivat sisäisten poliittisten valtataisteluiden takia. Kiinassa eunukit ja heidän vastustajansa kiistelivät vallasta. Eunukit hävisivät tämän sisäisen valtataistelun ja koska heidät liitettiin laivastoihin, eunukkien vastustajat määräsivät laivamatkat lopetettaviksi ja telakat purettaviksi. Voidaankin todeta, että lähes yhdellä poliittisella päätöksellä laivastot ja merimatkat lopetettiin koko Kiinassa.

Euroopassa sen sijaan kehitys lähti aivan toiseen suuntaan. 1400-luvun eurooppalaiset valtiot kilvoittelivat keskenään uskaliaiden merimatkojen toteuttajina ja halu löytää uusia merireittejä oli valtaisa. Toisaalta valtioiden hajanaisuus mahdollisti erilaiset innovaatiot, mutta toisaalta Euroopan valtiot olivat kuitenkin riittävästi tekemisissä toistensa kanssa, jotta keksinnöt ja teknologiat saattoivat levitä valtiosta toiseen. Teknologia on yleensäkin kehittynyt parhaiten sellaisilla alueilla, joissa on riittävän erilaisia kulttuureita sekä valtioita, jotka kuitenkin ovat tiiviisti tekemisissä keskenään. Euroopassa toisistaan itsenäiset pienet valtiot ja ruhtinaskunnat kehittelivät kukin erilaisia asioita. Kiinassa sen sijaan yksi hallitsija tai hallitsijaluokka saattoi yhdellä päätöksellä sulkea tai pysäyttää koko valtavan alueen. Ja näin tapahtuikin 1400-luvun lopulla.

Euroopan valtiot hyötyivät valtavasti uusien kauppareittien avaamisesta Aasiaan ja Amerikkoihin. Venetsian vaurastuminen toimii hyvänä esimerkkinä kansainvälisen kaupan ja siirtomaiden tuomista rikkauksista. Jälkikäteen tarkasteltuna näyttää selvältä, että Kiinan talous kärsi suuresti sisäpoliittisesta päätöksestä sulkea valtion rajat ja lopettaa merimatkat. 1400-luvulla alkoikin niin sanottu suuri erkaantuminen Euroopan ja Aasian maiden talouksien välillä. Ennen 1400-luvun alkua Kiinassa BKT henkeä kohden oli paljon korkeampi kuin Englannissa. Erkaantumisen seurauksena vuonna 1850 Kiinan BKT henkeä kohden oli tippunut 600 dollariin, kun taas Englannin oli noussut 3000 dollariin.

Monet taloushistorioitsijat ovat tutkineet kansainvälisen kaupan, demografisen kehityksen sekä henkeä kohden laskettujen tulojen välisiä yhteyksiä. Kansainvälisellä kaupalla on suuri merkitys väestönkasvuun ja henkeä kohden laskettujen tulojen kehitykseen, mutta vaikutus vaihtelee sen suhteen, miten teollistunut kansainvälistä kauppaa harjoittava valtio on. Teollistuneilla mailla kansainvälisen kaupan myötä saadut varat on tyypillisesti sijoitettu parantamaan koulutusta sekä tuottavuutta per työntekijä. Sen sijaan vähemmän teollistuneissa maissa kansainvälisen kaupan myötä saadut rikkaudet ovat suuntautuneet pääasiassa kasvattamaan väestöä. 

 

1400-luvun alun Englannissa oli pula osaavasta työvoimasta. Tämä juontui osittain 1300-luvulla riehuneesta mustasta surmasta ja sen aiheuttamasta suuresta väestönkadosta. Toisaalta Englannissa oli kehittynyt sellaisia yhteiskunnallisia instituutioita, jotka olivat mahdollistaneet pidemmälle menevän erikoistumisen erilaisiin ammatteihin. Uusien kauppareittien avautuminen ja sen myötä lisääntynyt kansainvälinen kauppa tukivat tätä jo käyntiin lähtenyttä erikoistumista, sillä osaamista vaativille tuotteille tuli entistä enemmän kysyntää. Tämä kannusti panostamaan enemmän työvoiman koulutukseen, mikä puolestaan lisäsi uusien teknologisten keksintöjen määrää.

Sen sijaan esimerkiksi Intiassa, joka oli 1500-luvulla Aasian maista kaikkein avoimimmin kansainväliseen kauppaan suhtautuva alue, kansainvälisen kaupan lisääntyminen vaikutti eri tavalla. Intiassa halpaa ja vain vähän koulutettua työvoimaa oli paljon enemmän kuin sen kanssa kauppaa käyvissä eurooppalaisissa valtioissa. Intialla oli siis suhteellinen etu tuottaa tuotteita, joiden valmistukseen tarvittiin runsaasti halpaa työvoimaa. Kansainvälisen kaupan kasvu lisäsi tämän takia kouluttamattoman työvoiman kysyntää, minkä seurauksena kaupankäynnin tuoma varallisuus investoitiin enemmänkin väestön määrän kasvattamiseen kuin kansan koulutustason lisäämiseen.

Piristävä blogi-löytö Perikato

Vasta pari päivää sitten löysin Perikato-nimisen blogin. Kyseessä on tuore blogi, jota on kirjoitettu vasta joulukuusta 2016 lähtien. Kirjoittaja on kuitenkin hyvin aktiivinen ja hän onkin naputellut vajaassa parissa kuukaudessa kiitettävän kasan blogi-kirjoituksia. Kaikkia en ole vielä ennättänyt lukemaan, mutta jo lukemieni perusteelle rohkenen suositella.

Perikadon kirjoittaja tuntuu seuraavan yhteiskunnallista ja talouspoliittista keskustelua hyvin laajasti. Hän nostaa esiin mielenkiintoisia havaintoja niin kotimaan politiikasta kuin merkittävien muiden valtioiden yhteiskunnallisista tapahtumista.

http://www.perikato.fi/

Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa

Useimpien talouden kasvua selittävien teorioiden taustalla on ajatus, että merkittävää talouskasvua voidaan saavuttaa vain uusilla ideoilla. Klassinen esimerkki on ravintola. Ravintola tuottaa lisäarvoa ja sitä kautta talouskasvua tarjoamalla aterioita asiakkailleen. Ravintola-annosten määrää voidaan lisätä palkkaamalla enemmän kokkeja ja tarjoilijoita sekä laajentamalla ravintolaa, jotta samaan aikaan voidaan palvella yhä useampia asiakkaita. Mutta nämä talouskasvun eväät on pian käytetty loppuun, sillä jossain vaiheessa keittiöön ei enää mahdu kokkeja ja muutenkin tilat loppuvat.

Ravintolan täytyy siis ruoka-annosten määrän sijasta kasvattaa yhdestä annoksesta saatavaa arvoa. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan huippuateriasta upeassa ympäristössä moninkertaisesti verrattuna tusina-annokseen. Ravintola saa enemmän talouskasvua aikaan kehittelemällä uusia innovatiivisia ruoka-annoksia eli kehittämällä parempia reseptejä. Yleisestikin innovaatiot toimivat samaan tapaan kuin ravintolassa käytettävät reseptit. Paremman idean ja osaamisen avulla voidaan yhdistää raaka-aineita, koneita ja työvoimaa, jotta saadaan aikaiseksi entistä parempia tuotteita ja palveluita. Ja ne menevät kaupaksi paljon paremmin kuin huonommat kilpailevat tuotteet tai palvelut.

Ihmiskunta on viimeisten 200 vuoden aikana saavuttanut käsittämätöntä talouskasvua kehittelemällä jatkuvasti uusia ideoita. Ongelmana vain on, että monen nykytutkimuksen mukaan uusien ideoiden kehittäminen tulee koko ajan vaikeammaksi. Esimerkiksi Bloomin ja kumppaneiden artikkeli "Are Ideas Getting Harder to Find" kertoo tästä ongelmasta.

Artikkelin perusidea on, että jotta voisimme saavuttaa nykyisen talouskasvun (vaikkapa 2% vuodessa), meidän täytyy kasvattaa takaisesti uuden ideoimiseen käytettäviä resursseja. Jos siis haluamme ylläpitää nykyisen talouskasvun, ei riitä, että investoimme tutkimukseen ja kehitykseen saman verran kuin viime vuonna. Sen sijaan meidän täytyy jatkuvasti lisätä panoksiamme tutkimukseen ja kehitykseen.

Valitettavasti Suomi on viimeiset 6 vuotta vähentänyt t&k-menoja puhumattakaan siitä, että olisimme kasvattaneet niitä tasaisesti. Talousteorian mukaan tällöin Suomen talouskasvun pitäisi heiketä. Ja näin on tapahtunutkin. Vuonna 2008 Suomi investoi tutkimukseen ja kehitykseen noin 3,5% BKT:sta. Vuonna 2016 t&k-menojen osuus oli vain noin 2,8% BKT:sta. Absoluuttisina lukuina t&k-investoinnit olivat vuonna 2008 noin 7 Mrd. € ja vuonna 2016 noin 5 Mrd. €.

Näyttää siis siltä, että Suomi on luovuttamassa talouskasvun tavoittelun.

Reaktioita Suomen perustulokokeiluun

Erilaisissa kansainvälisissä tiedotusvälineissä ja blogeissa on huomioitu Suomen perustulokokeilu. Vuoden alussa käynnistyneestä pilotista ovat uutisoineet esimerkiksi Forbes, CNN Money, Business Insider ja The Guardian. Pelkkää uutisointia kiinnostavampia ovat talousasiantuntijoiden arviot perustulokokeilun järkevyydestä.

Tim Worstall, joka kirjoittaa mielipidekirjoituksia mm. Forbesiin, suhtautuu hyvin positiivisesti Suomen perustulokokeiluun. Mielenkiintoisesti hän myös muistuttaa, että voimakkaasti vapaaseen markkinatalouteen uskonut Milton Friedman kannatti perustuloa. Worstallin mielestä ensinnäkin on erittäin kannatettavaa, että uusia poliittisia ajatuksia testataan aidosti. Lisäksi hän uskoo, että kokeilu antaa positiivisia tuloksia eli kokeiluun mukaan valitut työttömät tulevat työllistymään selvästi paremmin kuin verrokkityöttömät, jotka eivät ole mukana kokeilussa. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että koska perustuloa saa riippumatta siitä, saako itsensä työllistettyä vai ei, niin työttömän kohtaama rajaveroaste on paljon alhaisempi, kuin mitä se olisi ilman kokeilua. Eli työttömän kannattaa hankkia itselleen töitä, koska hän saa siten enemmän tuloja itselleen.

Arvostettu taloustieteilijä Scott Sumner otti myös kantaa Suomen perustulokokeiluun. Hänellä on varauksia kokeilun suhteen, mutta Sumnerkin myöntää, että kokeilu voi tuoda parannuksia verrattuna Suomen nykyiseen työttömyystukijärjestelmään. Blogikirjoituksessa tuodaan esiin vain kahden vuoden kestävän pilotin puutteet, kun yritetään arvioida perustulon pitkäaikaisia vaikutuksia. Sumner uskoo, että hyvin tehty perustulomalli kannustaa ihmisiä työllistymään verrattuna nykyisenkaltaisiin passivoiviin työttömyystukiin. Hän kuitenkin näkee, että palkkatuki olisi luultavasti vieläkin parempi ratkaisu. Ja kaikkein paras ratkaisu olisi matala perustulo yhdistettynä palkkatukeen.

Sumner arvelee Suomessa testattavan 560€/kk perustulon olevan riittävän matala, jotta se ei kannusta ketään jäämään työttömäksi. Toisaalta näin matala perustulo ei riitä korvaamaan kaikkia työttömien saamia tukia, joten pilotin tuloksiin täytyy suhtautua riittävän kriittisesti.

Vaihtoehtoiset vapauspuolueet: Piraattipuolue ja Liberaalipuolue

Eduskunnan ulkopuoliset yksilöiden vapautta korostavat puolueet ovat herättäneet kiinnostukseni. Esimerkiksi vähän aikaa sitten Liberaalipuolueen ehdokas Tuomas Tiainen kirjoitti hyvin puheenvuoron asumistuen haitoista. Tässä linkki Tuomaksen tekstiin.  Toisaalta yksittäiset Piraattipuolueen edustajat nousivat edellisissä eduskuntavaaleissa korkealle tekemissäni vaalikoneissa. Tämän takia päätin tutustua tarkemmin sekä Liberaalipuolueen että Piraattipuolueen kunnallisvaaliohjelmiin.

Liberaalipuolueen ohjelma löytyy täältä.

Piraattipuolueen ohjelma löytyy täältä.

Liberaalipuolueen kunnallisvaaliohjelma aiheutti pettymyksen. Otsikkotasolla vaaliohjelma sisältää kannatettavia asioita, mutta sisältö on ainakin vielä niin vähäistä, ettei tuosta saa mitään konkreettista otetta. Esimerkiksi varmaankin kaikki maailman puolueet ovat yhtä mieltä siitä, että kunnan keräämien verorahojen käytön tulee olla hyvin perusteltua. Sitten vasta päästäisiin todelliseen politiikkaan, jos liberaalit kertoisivat, millaisiin asioihin verorahoja kannattaa käyttää ja millaisiin ei. Liberaalien kuntavaaliohjelma toivottavasti tästä vielä täsmentyy ja saa lisää lihaa luidensa ympärille, kun kunnallisvaalit lähestyvät.

Piraattipuolueen kuntavaaliohjelma näyttää paljon valmiimmalta. Sillä on pituuttakin noin 3 kertaa enemmän kuin Liberaalipuolueen ohjelmalla. Piraattien ohjelmassa yhdistyvät 3 isoa teemaa:

1. Tiedon vapaus
2. Tavallisten kuntalaisten mahdollisuus osallistua kunnan päätöksentekoon
3. Ympäristöystävällisyys

Löysin piraattien ohjelmasta useammankin hyvän yksityiskohdan, joiden toivoisin toteutuvan. Esimerkiksi olisi erittäin järkevää, ettei kaikista rakennettavista asunnoista tarvitsisi tehdä esteettömiä. Ja kuntapäättäjien kokousmuistiot ja asiakakirjat tulisi tottakai jakaa avoimesti netissä. 

Kuntavaaleissa kuitenkin ratkaisevaa on, miten eri puolueiden ehdokkaat suhtautuvat juuri sinun kuntasi isoihin konkreettisiin päätettäviin asioihin. Esimerkiksi kannattaako puolue sen kiistellyn virkistysalueen muuttamista asuinalueeksi tai mitä mieltä ehdokkaat ovat esimerkiksi uuden tunnelin rakentamisesta. Tämän takia yleistasolla kuntavaaliohjelmien katsominen ei anna niin paljon eväitä. Pitää odottaa sitä, että kuulee eri ehdokkaiden näkemykset juuri oman kunnan asioihin. 

Keynes vastaan Hayek

Pari yllättävän hauskaa ja hyvin tehtyä videota kahdesta suuresta taloustieteilijästä.

"Fear the Boom and Bust" Keynes vs. Hayek

https://www.youtube.com/watch?v=d0nERTFo-Sk

"Fight of the Century": Keynes vs Hayek

https://www.youtube.com/watch?v=GTQnarzmTOc

Videot ovat talouden taantumassa erittäin ajankohtaisia. Pitäisikö talouspolitiikalla elvyttää vai ei? Mitä hyötyä elvytyspolitiikasta voi olla ja toisaalta millaisia huonoja seuraamuksia siitä voi koitua.

Terrafamen eli Talvivaaran kaivoksen arvon hahmottelua

Olen miettinyt Talvivaaran kaivoksen ostamista Terrafamelta. Sen takia yritän hahmotella, paljonko koko roskasta kannattaisi maksaa. Yrityksen arvon saa laskemalla yhteen yrityksen tulevien vuosien voitot tai tappiot diskontattuna eli ottamalla huomioon sen, että euro tänään on parempi kuin euro huomenna. Käytännössä diskonttaus tapahtuu jakamalla tulevan vuoden t arvioidun voiton tai tappion nimittäjällä (1 + r + e)^t, missä r on reaalinen korkotaso, e on sopiva riskilisä ja t on aika vuosina nykyhetkestä siihen, kun voitto tai tappio toteutuu.

Lähdetään siis ensin arvaamaan, millaisia voittoja tai tappioita Talvivaaran kaivostoiminta voisi tulevaisuudessa tuoda. Vuonna 2015 Terrafame teki 93 M€ tappiota. Vuonna 2016 Terrafamen käyttökate tammi-syyskuussa on ollut 136 M€ tappiolla. Tänä vuonna tulee siis selvästi enemmän tappiota, koska myös toiminta kaivoksella on voimakkaampaa. Terrafamen tavoitteena on saavuttaa positiivinen kassavirta vuonna 2018. Toisaalta useat Talvivaaran toimintaa pitkään seuranneet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kaivostoimintaa voi koskaan saada kannattavaksi. Esimerkiksi Talvivaaran Vangit -kirjan mukaan Talvivaaran entisen kaivoksen pyörittäminen kannattavasti vaatisi Terrafamelta "akrobatiaa". 

Näiden tietojen perusteella veikataan siis seuraavanlaiset vuotuiset tulokset Terrafamelle (ja korostan, että nämä ovat pitkälti arvauksia).

Vuonna 2017: -140M€ sillä oletuksella, että toiminta menee selvästi kannattavampaan suuntaan

Vuonna 2018: - 60 M€ sillä olen melko optimistinen ja uskon, että Terrafame pääsee hyvän matkaa kohti tavoitettaan positiivisesta kassavirrasta

Vuonna 2019: -10  M€ eli tehdään enää vain vähän tappiota. Tällöin vuotuinen nikkelin ja sinkin tuotanto on saavuttanut maksiminsa.

Vuonna 2020 - 2024: 20 M€ voittoa, oletetaan että nikkelin ja sinkin hinta ovat nousseet upeasti ja pysyy 5 vuotta korkealla.

Vuonna 2025 - 2030:  5 M€ oletetaan, että nikkelin ja sinkin hinta laskee mutta pysyy toiminta pysyy kuitenkin juuri ja juuri kannattavana.

Sitten pitäisi arvioida r ja e. Korkojen ennustetaan nousevan nykyisestä pikkuhiljaa, joten oletetaan reaalisen koron nousen lähivuosina vaiheittain yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Talvivaaran kaivostoiminta on tähän saakka tuottanut pelkästään tappioita. Lisäksi erilaiset ympäristöongelmat ovat vaivanneet vähän väliä. Sen takia on hyvin perusteltua käyttää erittäin suurta riskilisää. Valitaan e:ksi 10%.

Saadaan siis seuraavanlaiset laskelmat:

Näillä laskelmilla Terrafamen kaivoksen arvo on siis -125 M€ miinuksella. Enpä taida tuota huolia.