Natoon vai ei?

Venäjän viimeaikaiset toimenpiteet Ukrainaa vastaan ovat aiheellisesti herättäneet pelon merkittävän sodan mahdollisuudesta. Ja tämän seurauksena monet tahot Suomessa pohtivat aiempaa vakavammin, kannattaisiko meidän liittyä Natoon vai ei. Esimerkiksi blogissa "Sairaan rakas elämä" on ollut hyviä kirjoituksia Natoon liittymisestä. Osallistun tähän keskusteluun tarkastelemalla päätöstä peliteoriaa hyödyntämällä. 

Ensin Suomi tekee siirtonsa. Tässä on kaksi merkittävää vaihtoehtoa:

1. Liitytään Natoon
2. Jäädään vain Naton kumppaniksi eli nykyinen tilanne jatkuu

Taustaksi tälle päätökselle on syytä ymmärtää Nato-jäsenyydestä muutama asia. Nato-sopimuksen viides artikla velvoittaa kaikkia jäsenmaita tulkitsemaan hyökkäyksen toiseen jäsenmaahan hyökkäykseksi niitä vastaan sekä ryhtymään tarvittaviin sotilaallisiin vastatoimiin. Mikäli olisimme Naton jäsen, viides artikla velvoittaisi liiton muita jäseniä tulemaan apuun, jos joutuisimme hyökkäyksen kohteeksi. Viides artikla on siis ennen kaikkea pelote. Kollektiivisen puolustuksen perusajatus on se, että jos esimerkiksi Venäjä hyökkäisi yhden Natoon kuuluvan jäsenmaan kimppuun, julistaisi se samalla sodan joukolle muita maita, jotka ovat velvollisia ryhtymään sotatoimiin Venäjää vastaan.

Toisaalta Pohjois-Atlantin liitto on tehnyt hyvin selväksi, että järjestön turvatakuut koskevat vain jäsenmaita. Kollektiivista puolustusta koskevaan suunnitteluun, päätöksentekoon ja sotilasrakenteisiin pääsee mukaan vain täysjäsenyyden kautta. Esimerkiksi nykyisen Ukrainan kriisin kiristyessä Yhdysvallat sekä muut Nato-maat ovat tehneet selväksi, että ne eivät tule sotilaallisesti auttamaan Ukrainaa, vaikka Venäjä hyökkäisi sinne. Tämä sen takia, että Ukraina ei ole Naton täysjäsen.

Naton näkökulmasta Suomen liittyminen olisi teknisesti suoraviivainen prosessi ja sillä olisi – hyvin todennäköisesti –muiden jäsenvaltioiden hyväksyntä. Jos Suomi liittyisi Natoon, se myös vahvistaisi merkittävästi Natoon jo kuuluvien Baltian maiden puolustusta sekä vahvistaisi Itämeren alueen turvallisuutta. Senkin takia Nato luultavasti ottaisi ilomielin Suomen jäsenekseen. Sen takia tässä tarkastelussa en erikseen huomioi erilaisia vaihtoehtoja sille, miten Nato-maat suhtautuisivat Suomen hakemukseen.

Kannattaa myös huomioida, että jos Suomi liittyisi Natoon ja Ruotsi jäisi ulkopuolelle, syntyisi strategisesti hankala tilanne, joka jättäisi Suomen strategiseen etuvartioasemaan ilman suoraa maayhteyttä Natoon. En kuitenkaan mene tähän Ruotsin kanssa yhdessä vaiko sittenkin yksin -pohdintaan tässä sen syvemmälle.

Sen jälkeen kun Suomi on päättänyt, liittyäkö Natoon vai ei, olisi Venäjän vuoro tehdä siirtonsa. Sotilasvoiman käytöllä on edelleen merkittävä rooli Venäjän sisä­politiikassa. Kun poliittista valtaa ei öljyn hinnan laskettua enää ole voitu legitimoida vaurauden kasvulla, sitä on perusteltu sotilaallisella menestyksellä ja kunnialla. Ukrainan sodan ja Krimin valtauksen tapaiset operaatiot voivat siksi tarvittaessa uusiutua myös Itämeren alueella.

Jos Suomi liittyisi Natoon, tällöin tarkastellaan kolmea erilaista siirtoa Venäjän puolelta:

1. Venäjä hyökkää Suomen kimppuun sotilaallisesti.
2. Venäjä katkaisee diplomaattiset suhteet Suomeen ja vähentää rajusti maiden välistä kauppaa sekä kaikenlaista muutakin yhteistyötä.
3. Venäjä lopettaa aggressiot ja lisää kauppaa sekä yhteistyötä Suomen kanssa.

Jos taas Suomi pysyisi Naton ulkopuolella, voidaan tarkastella seuraavanlaisia siirtoja Venäjän suunnalta:

1. Venäjä hyökkää Suomen kimppuun sotilaallisesti.
2. Venäjä painostaa sotilaallisella uhalla Suomen tekemään Venäjän kannalta hyödyllisiä päätöksiä, joita se ei vapaaehtoisesti tekisi
3. Venäjä lopettaa aggressiot ja lisää kauppaa sekä yhteistyötä Suomen kanssa.

Alla oleva kuvaaja tiivistää tämän pelin siirrot ja niiden seuraukset:

Tyytymättömänä valtana Venäjä on tehnyt arvaamattomuudesta strategisen ja taktisen hyveen, jota tukee vaikuttava poliittinen ja sotilaallinen ketteryys. Venäjä pitää Pohjois-Atlantin liittoa vastustajanaan ja kaikkea Naton laajenemista uhkana kansalliselle turvallisuudelleen. Siten Suomen Nato-jäsenyys johtaisi todennäköisesti määrittelemättömäksi ajaksi vakavaan kriisiin Venäjän kanssa. Suomen ja Venäjän suhteet kärsisivät huomattavasti ja poliittinen reaktio olisi ankara. Jo liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa Venäjän kanssa voisi kärsiä huomattavasti. Vaikka jännite nousisikin, siitä ei välttämättä seuraisi avointa konfliktia, koska Venäjä olisi tietoinen siitä, että mikä rikkomus tahansa vetäisi koko liittokunnan mukaansa. 

Jos Suomi liittyisi Natoon, olisi sen jälkeen lähes itsemurha Venäjälle sekä Putinille henkilökohtaisesti lähteä sotaan Suomen kanssa. Yhdessä muiden Nato-maiden kanssa Suomella olisi erittäin hyvät puolustusasemat, joten Venäjälle olisi tuhoisaa lähteä sotimaan. Toisaalta Putin ei suostuisi hyväksymään ja siunaamaan Suomen Nato-jäsenyyttä, joten olisi hyvin epätodennäköistä, että maiden välinen kauppa ja yhteistyö voisi kukoistaa moneen vuoteen. Mutta luultavasti ehkä noin kymmenen vuoden kuluttua tilanne voisi jo parantua maiden välillä.

Jos Suomi päättää pysyä Naton ulkopuolella, on paljon hankalampaa päätellä, mitä Venäjä ja Putin tekisivät. Tämä johtuu siitä, että päätöksiä tekevä Putin pienen piirinsä kanssa ei välttämättä lainkaan ajattele koko Venäjän kansan etua.

Vaikka Suomi joutuisi yksin torjumaan Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen, ei taistelu olisi missään nimessä helppo Venäjälle. Sen talous on heikentynyt jo useita vuosia, eikä se sotilaallisestikaan ole lähelläkään Neuvostoliiton suuruuden aikoja. On siksi vaikea kuvitella, että tervejärkinen venäläinen sotilaskomentaja suosittelisi maansa poliittisille päätöksentekijöille hyökkäystä Suomeen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö valtansa hupenemisesta huolissaan oleva Putin saattaisi tehdä jotain näin hullua. Venäjän hyökkäys Suomeen olisi kuitenkin hyvin epätodennäköinen vaihtoehto. Mutta jos se toteutuisi, olisivat seuraukset katastrofaaliset Suomelle.

Sen sijaan melko todennäköistä olisi, että Putin yrittäisi jossain vaiheessa painostaa Suomea tekemään itselleen huonoja päätöksiä. Ilman Nato-jäsenyyttä tällainen sotilaallisella voimalla painostus olisi paljon uhkaavampaa ja meidän päättäjämme saattaisivat herkästi sortua paineen alla. Pahimmillaan palaisimme takaisin suomettumisen aikakauden kaltaiseen itsesensuuriin ja pelokkaaseen päätöksentekoon.

Toisaalta pysymällä Naton ulkopuolella, on myös parhaat mahdollisuudet kasvattaa kauppaa Venäjän kanssa ja muutenkin saada välit paranemaan. Vuonna 2020 Suomen tavaravienti venäjälle oli noin 3 miljardia euroa. Venäjä oli tuolloin Suomen viidenneksi tärkein vientikohde. Eli jos kauppa Venäjälle kasvaisi merkittävästi, olisi se hieno juttu Suomen kannalta. Kaupan ja yhteistyön lisääminen olisi myös Venäjän kansan kannalta hyödyllistä. 

Jos Suomi liittyy Natoon eikä Venäjä lähde sotimaan Suomen kanssa, sitten on vielä pari vaihtoehtoa muiden Nato-maiden osalta. 

1. Turkki ajautuu sotaan Iranin ja Syyrian kanssa. Turkki vaatii muita Nato-maita auttamaan sitä.
2. Yksikään toinen Nato-maa ei joudu hyökkäyksen kohteeksi eikä kukaan vetoa Naton 5. artiklaan

Näistä tuo ensimmäinen vaihtoehto ei näytä nyt kovinkaan todennäköiseltä. Kuitenkin jos Erdoganin asema Turkissa vielä heikkenee, ei ole mitenkään mahdotonta, ettei hän ala kalistelemaan sapelia naapurimaidensa kanssa. Tällöin pahimmassa tapauksessa Suomi voisi joutua auttamaan Turkkia sodassa Iranin ja Syyrian kanssa, sillä Naton viides artikla velvoittaisi Suomea.

Jos kaikki päättäjät tekisivät oman kansansa hyvinvoinnin kannalta järkeviä päätöksiä, silloin lopputulos olisi selvä. Venäjän kannattaisi lopettaa uhoaminen ja sen sijaan pyrkiä parantamaan välejä Suomeen. Ja tämän seurauksena Suomella ei olisi syytä hakea Nato-jäsenyyttä. Mutta jos Putin todella pimahtaa ja haluaa Staliniakin suuremmaksi herraksi, antaisi Nato-jäsenyys selvää turvaa kaikkein pahimman mahdollisuuden varalta. Uskon kuitenkin, että Venäjälläkin päättäjät pysyvät sen verran järjissään, etteivät ne halua sotaa Suomen kanssa. Tämän takia oma johtopäätökseni on, että Suomen ei ole vielä tarvetta hakea Naton jäsenyyttä. 

Lähteitä

• Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista (2016)
• Miksi liittyä Natoon, Björn Wahlroos, 2017