Alustatalouden ahertajat, miten heidän asemaansa tulisi suhtautua

Ruuanvälitysyhtiöt toimivat eri maissa eri tavoin. Ala hakee vielä muotoaan, ja työehdoista väännetään ympäri maailmaa. Ytimessä on kysymys siitä, pitäisikö alustayhtiöille työskenteleviä lähettejä kohdella työntekijöinä vai freelancereina tai yrittäjinä. 

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Kannanottoja ruokalähettien asemasta

Sekä Suomessa että monessa muussa maassa on jo tehty merkittäviä linjauksia alustatalouden ahertajien asemasta. Tässä muutama kannanotto.

Eläketurvakeskus otti kantaa ruokalähetin tapaukseen – työsuhteen määritelmä täyttyi, työnantajan järjestettävä työeläketurva

Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt päätöksen älypuhelinsovelluksen avulla työskentelevän ruokalähetin asemasta. Päätöksen mukaan ruokalähettiyhtiölle kuljetuksia tehneen ihmisen työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Avi on edellyttänyt ruokalähettifirmoja Woltia ja Foodoraa laittamaan yritystensä työaikakirjanpidon kuntoon. Asiaa selvittäneen avin tarkastajan näkemyksen mukaan lähetit ovat työntekijöitä, joita koskee työaikalaki.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen TEMin alainen työneuvosto katsoi vuonna 2020 sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Isossa-Britanniassa korkein oikeus määräsi alkuvuodesta 2021, että suuri osa Uber-kuljettajista ovat työntekijöitä eivätkä itsensätyöllistäjiä. Syynä tähän on se, että Uber määrittelee ja kontrolloi hyvin tarkasti kuskien työtä. Kuljettajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa korkeammalla ammattitaidolla tai yrittäjyydellä. Ainoa konkreettinen tapa tienata enemmän on tehdä enemmän työtunteja. 

Tämän UK:n korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena 70 000 Uber-kuskia Isossa-Britanniassa saavat tuntipalkkaa, ovat oikeutettuja vähintään minimipalkkaan sekä esimerkiksi lomakorvauksiin. Näin heille alkaa myös kertymään eläkettä kuten työntekijöille yleensäkin. Näin Uber menetti merkittävimmän kilpailuetunsa verrattuna perinteisiin taksiyhtiöihin.

Toisaalta Isossa-Britanniassa puolestaan Deliveroo-nimisen ruokajakelupalvelun kohdalla päätettiin kesäkuussa 2021, että ruokalähetit ovat itsensätyöllistäjiä eivätkä työntekijöitä. Deliveroo toimii samalla tavalla kuin Foodora tai Wolt. Tämä päätös oli suuri voitto Deliveroolle ja yhtiö osake nousi lähes 10% päätöksen seurauksena. Yhtiö hyötyy koska tällä tavalla se säästää valtavasti rahaa välttäessään tyypilliset työnantajalle koituvat maksut kuten sairauskorvaukset, työnantajan vakuutusmaksut jne. 

Brittiläisen Bureau of Investigative Journalism -tutkimustahon raportin mukaan UK:ssa jotkut Deliveroo-lähetit tienaavat käytännössä vain 2 puntaa tunnissa. Pienen kyselytutkimuksen perusteella kolmannessa läheteistä tienaisi keskimäärin alle 8,72 puntaa tunnilta, mikä on UK:ssa alle minimipalkan. Lähettien pitäisi tienata 4 - 5 puntaa per toimitettu tilaus.

Ruotsissa kyytipalveluyhtiö Foodora allekirjoitti keväällä 2021 työehtosopimuksen. Huhtikuun alusta lähtien Foodoran pyörä- ja mopoläheteille taataan sopimuksen mukaan muun muassa kiinteä tuntipalkka sekä ylityö- ja viikonloppukorvaukset. Arkipäivisin lähetit saavat 70 kruunun (6,9 euroa) kiinteän tuntikorvauksen lisäksi 20 kruunua toimitusta kohden. Jos toimituksia on vähän, kuljettajalle taataan 100 kruunun tuntipalkka. Ilta- ja viikonloppulisät tarkoittavat monille läheteille palkan parantumista. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan muun muassa vuosittaisiin palkankorotuksiin, korvauksiin pyörien ja työvaatteiden huollosta ja eläkkeisiin sekä vakuutuksiin, jotka ovat linjassa liiton muiden työehtosopimusten kanssa.

Woltin ja Foodoran ruokalähettien tuntipalkka Suomessa

Yhdestä kuljetuksesta Woltin lähetti ansaitsee arkipäivisin 4 euron siivun. Lähde: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007724916.html

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. 

Ruokalähetit työskentelevät yrittäjinä, joten palkkiosta vähennetään verojen lisäksi sosiaaliturvamaksut ja kaikki työn sivukulut, kuten auton ylläpitäminen. Läheteille ei kerry lomapäiviä, eikä kukaan maksa heidän sairaslomistaan.  Lisäksi bensa- ja muut kulut kuuluvat yrittäjän maksettavaksi.

Woltin mukaan tyypillinen lähetti on 20–30-vuotias ihminen, joka kuljettaa noin 22 tuntia viikossa muun työn tai tekemisen ohella. Vajaa kolmasosa läheteistä tekee kuljetuksia täysipäiväisesti. Yli neljännes on täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka kuljettavat opintojen ohessa.

Moni lähetti suosittelee Wolt-lähetin hommia ystävilleen. Hakemuksissa Woltin lähettikumppaniksi yli 40 prosenttia hakijoista kertoo, että ystävä on suositellut hänelle kuljettamista Woltin kautta. 

Redditissä Wolt-lähetti vastaili palkkaansa koskeviin kysymyksiin näin:

"Jos työtä tekee tuntivarauksella maksaa Wolt minimituntipalkkaa 10€, eli palkka nousee ylöspäin työn määrästä riippumatta siihen 10€asti. Eli jos vien tunnissa vain yhdet ruoat ja saan siitä 6€ niin wolt maksaa siihen päälle 4€. Mutta jos vien tunnissa ruokia yli 10€ edestä niin palkkani nousee rajattomasti, esim. tämän hetkinen "ennätykseni" taitaa olla 35€/h pahimpaan ruuhka-aikaan."

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista kilometrikorvausta 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Ilta-Sanomien jutun mukaan, kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka Wolt-lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa.

Toisaalta vakuutusyhtiön antaman arvion mukaan ruokalähetin 2 000 euron kuukausiansioista on maksettava noin 482 euron yrittäjän eläkemaksua (YEL) kuukaudessa, jos yrittäjä on 27-vuotias, kuten Ilta-Sanomien jutussa haastateltu lähetti. Aloittelevat yrittäjät saattavat saada YEL-maksusta alennusta määräajaksi.

Mitä ruokalähetit itse toivovat?

Taloustutkimus selvitti 7–15.4.2021, mitä Wolt-lähetit ajattelevat työstään. Kysely lähetettiin 3 700 lähetille ja yhteensä 1 500 lähettiä vastasi, jolloin vastausprosentti oli 42. Enemmän tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy täältä, mutta ohessa tärkeimmät tiivistettynä.

• Tuloihinsa tyytyväisiä oli 67 ja tyytymättömiä 11 prosenttia vastaajista.
• Läheteistä 62 prosentilla on korkeamman asteen koulutus, eli joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 
• Läheteistä hieman yli puolet, 56 prosenttia, kertoi haluavansa jatkaa työtä yrittäjänä.
• 25 prosenttia kertoi haluavansa työsuhteeseen.
• 73 prosenttia läheteistä on samaa mieltä väitteen “yrittäjyyden vapaus on minulle työsuhteen turvaa tärkeämpää” kanssa, kun taas väitteestä eri mieltä on 20 prosenttia.

Yhteenvetoa

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Toisaalta on kiistaton etu, että ihmisille on tarjolla työtä Woltin ja Foodoran kaltaisten yritysten ansiosta. Monet ravintolat ovat myös välttäneet konkurssin tällaisten ruokalähettipalveluiden ansiosta, kun ne ovat voineet rajoituksista huolimatta myydä ruokaa. Lisäksi nämä palvelut helpottavat monien palveluita käyttävien ihmisten arkea. Esimerkiksi me olemme korona-aikana tilanneet Woltista keskimäärin 5 kertaa viikossa ruokaa ja olemme erittäin tyytyväisiä palveluun. 

Tässä on tullut siis nähtyä hyvin monta eri Wolt-kuskia. Kaikki meitä palvelleet kuljettajat ovat olleet maahanmuuttajia. Jotkut heistä puhuvat suomea, mutta suurimman osan kanssa tulee juteltua pelkästään englanniksi. Monien suomalaisten työpaikkojen kielitaitovaatimusten takia luultavasti monelle Wolt-kuskille olisi hankalaa saada muunlaista työtä. Eli jos ruokalähettinä työskentelyn mahdollisuutta ei olisi, luultavasti useat olisivat työttöminä. 

Toisaalta pitää olla tarkkana sen suhteen, että epämääräisen työsuhteen avulla ei vääristetä kilpailua. Uber teki näin pitkään monessa maassa tarjoamalla käytännössä tismalleen samaa palvelua kuin taksiyhtiöt, mutta välttämällä monet taksiyhtiöiden vastuulla olevat maksut ja velvollisuudet. Suomessa ruokalähettien kohdalla ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, sillä vastaavanlaisia palveluita eivät tarjoa muut kuin alustatalouden toimijat.

Jos alustatalouden yritykset joutuisivat hoitamaan kaikki työnantajien velvollisuudet ja maksut, niin ne eivät pystyisi työllistämään nykyisen suuruista joukkoa ruokalähettejä. Sen seurauksena nyt Wolt-kuskina toimivista "yrittäjistä" iso osa joutuisi työttömäksi ja täysin yhteiskunnan tukien varaan. Toisaalta pienemmän joukon työpaikkansa säilyttävistä palkka ja asema paranisivat. 

Paras ratkaisu mielestäni olisi jonkinlainen yhteiskunnan tukiverkkojen parantaminen freelancereina toimivien osalta. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että Woltin ja Foodoran kaltaiset yritykset hyötyisivät yhteiskunnan verorahoista. Mutta koska se ei tässä tapauksessa vääristäisi kilpailua, olisi se kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin monien maahanmuuttajien pakottaminen työttömyystukien varaan tai sitten nykyinen hyvin riskialtis ja epävarma toimeentulo.

Mielenkiintoinen blogilöytö Jarkon oma blogi

Jarkon oma blogi

Löysin maaliskuussa 2021 mielenkiintoisen yhteiskuntaa pohtivan blogin nimeltään Jarkon oma blogi. Jarkko on reilu kolmekymppinen Pohjois-Suomessa asuva ohjelmistosuunnittelija. Hän kuvaa itseään ihmettelijäksi ja generalistiksi.

Jarkko on kirjoittanut blogia vuodesta 2016 lähtien kiitettävän ahkerasti. Tänä vuonna häneltä on syntynyt jo 14 blogikirjoitusta eli keskimäärin noin 2 kirjoitusta kuukaudessa. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat riittävästi pitäen mielenkiinnon yllä, mutta tiettyjä teemoja Jarkko käsittelee useammin. Yksi näistä ovat erilaiset ympäristö- ja ilmastoaiheet kuten vaikkapa saastuttamiseen liittyvät haittaverot. Lisäksi melko usein blogissa pohditaan eriarvoistumisen sekä yltiökapitalismin aiheuttamia ongelmia. Kaikkia aiheita Jarkko käsittelee monipuolisesti ja loogisesti, minkä takia kirjoituksia lukee erittäin mielellään.

Jos olet kiinnostunut seuraamaan älyllisesti korkeatasoista pohdintaa yhteiskunnan isoista haasteista, suosittelen lämpimästi tutustumaan Jarkon blogiin. Päivänpolitiikan reaaliaikaiseen seurantaan blogi sen sijaan ei sovellu, mikä onkin vain hyvä asia. Eri puolueiden päivittäistä vääntöä voi vahdata monesta muusta lähteestä.

Muita yhteiskunnallisia ja politiikka-aiheisia blogeja?

Mielelläni kuulisin myös muista hyvistä yhteiskunta-aiheisista blogeista, joten laita kommentteja tulemaan. Jarkon blogin lisäksi itse seuraan lähinnä ainoastaan Osmo Soininvaaran blogia. 

Anna Kontula kirjoittaa myös hyviä juttuja, mutta todella harvakseltaan. Joten hänen bloginsa kohdalla säännöllinen seuraaminen ei onnistu. Lisäksi olen selaillut silloin tällöin Juhana Vartiaisen blogia, mutta en ole missään vaiheessa oikein innostunut siitä. 

Alueellinen polttoainevero olisi fiksu ja reilu tapa vähentää liikenteen päästöjä

Alueellinen polttoainevero voisi hyvinkin olla fiksu ja reilu tapa vähentää liikenteen auheuutamia päästöjä. Seuraavat faktat toimivat lähtökohtana tälle ajatukselle:

• Asukastiheys ja tarve yksityisautoilulle vaihtelevat erittäin suuresti Suomessa eri alueiden välillä. Katso kartta alempaa.
• Liikenteen päästöjä täytyy jotenkin vähentää, jotta Suomi tavoittaisi hiilidioksidipäästötavoitteensa

Alla kartta, joka näyttää väestöntiheyden eri alueilla.

Käytännössä alueellisesti porrastetussa polttoaineverossa olisi siis kyse siitä, että harvaan asutuilla seuduilla verovelvoitteet eivät ole yhtä kovia kuin pääkaupunkiseudulla. Vero muuttuisi sen mukaan, miten kaukana väestökeskittymistä ollaan.

Alueilla, joissa on pitkät välimatkat eikä julkista liikennettä ole riittävästi, olisi huomattavasti edullisempi polttoaine paikkakunnan asukkaille. Toimivan joukkoliikenteen paikoissa – Helsinki, Tampere, Turku, pääkaupunkiseutu – vastaavasti vero pitäisi olla riittävän suuri ohjaamaan käyttöä joukkoliikenteeseen.

Juuri vähän aikaa sitten jälleen yksi työryhmä totesi, että polttoaineveron nostaminen olisi tehokas tapa vähentää liikenteen päästöjä. "Päästöt vähenisivät, koska polttoainevero vaikuttaa ajoneuvoveroa enemmän kuluttajien polttoaineen kulutusta koskeviin päätöksiin ja käyttäytymisvaikutukset kohdentuvat niihin autoilijoihin, joiden päästövähennyspotentiaali on suurin", työryhmä toteaa raportissaan.

Toisaalta ei olisi reilua korottaa polttoaineveroa koko Suomessa, sillä harvaan asutuilla alueilla ei käytännössä ole mitään muuta mahdollisuutta liikkua kuin yksityisautoilu. Tähän ongelmaan on välillä esitetty ratkaisuksi alueellisesti porrastettua kilometriveroa, jolla voitaisiin huomioida muun muassa auton käyttötarve saatavilla olevaan joukkoliikenteeseen nähden. Mutta tämä olisi paljon monimutkaisempi vaihtoehto kuin alueellinen polttoainevero, joka ajaisi saman asian ilman kalliita paikannusjärjestelmiä. Paikantamiseen liittyy myös yksityisyydensuojan haasteita, joita alueellisessa polttoaineverossa ei olisi.

Muissa edistyksellisissä maissa on jo toteutettu tällaisia alueellisesti vaihtelevia veroratkaisuja. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä alueellinen sähkövero. Kuitenkin vielä parempi esimerkki on Uusi-Seelanti. Siellä on ollut Aucklandin alueella vuodesta 2018 lähtien korkeampi polttoainevero kuin muualla Uudessa-Seelannissa. Aucklandin alue on selvästi tiheimmin asuttu alue tuossa maassa, jossa iso osa muusta pinta-alasta on lampaiden vallassa. Aucklandin alueellinen polttoainevero on vähentänyt ruuhkia, parantanut ilmanlaatua, kohentanut asukkaiden terveyttä sekä kirkastanut näkyvyyttä parantaen näen elämänlaatua alueella.

Myös Kanadassa on tutkittu yliopistossa sitä, millainen vaikutus alueellisella polttoaineverolla olisi. Joel Woodin tutkimus totesi, että selvästi muuta Ontariota korkeampi polttoainevero suur-Toronton alueelle olisi hyödyllinen. 

Lähteitä:

https://www.transport.govt.nz/area-of-interest/revenue/regional-fuel-tax

https://www.jstor.org/stable/43699153

https://yle.fi/uutiset/3-11935113

Ylen puheenjohtajatentit

Ylen puheenjohtajatentit koostuivat puolueen puheenjohtajan puheesta ja sen jälkeen toimittajat tenttasivat puheenjohtajaa. Tarkastelen tässä niiden kolmen puolueen puheenjohtajatenttejä, jotka ovat kuntavaaligallupeissa kärjessä.

Kokoomus ja Petteri Orpo

Ennen puhetta asiantuntijat toivat esiin sen, että vaikka Kokoomus on oppositiossa tuonut selvemmin esiin omaa oikeistolaisuuttaan, niin silti Perussuomalaiset ovat talousasioissa vielä enemmän oikealla kuin Kokoomus.

Puheessaan Orpo esitti olevansa huolissaan siitä, miten hyvintointiyhteiskunta pystytään säilyttämään myös tuleville sukupolville. Nykyistä vasemmistohallitusta syytettiin vastuuttomasta taloudenpidosta ja lainanotosta, joka vaarantaa lastemme tulevaisuuden. Lisäksi Orpo hyökkäsi nykyisen SOTE-mallin hyvinvointialueita tai toiselta nimeltä maakuntia vastaan. Jäi kuitenkin epäselväksi, miten Kokoomus sitten tahtoisi turvata sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa.

Tenttiosuudessa Petteri Orpo korosti heti alkuun Kokoomuksen eroa hallituspuolueisiin sillä, että Kokoomus haluaa varmistaa rahojen riittävyyden. Orpo myönsi sen, että Kokoomuksen sisällä on isoja eroja arvojen osalta, siellä on niin arvoliberaaleja kuin myös arvokonservatiiveja. Enemmistö Kokoomuksesta kuitenkin on Petterin mukaan maltillisia konservatiiveja. Koulutuksessa pitäisi rahoja satsata mieluummin lasten opintien alkuvaiheisiin sen sijaan, että panostettaisiin peruskoulunsa päättäviin nuoriin esimerkiksi ilmaisen toisen asteen koulutuksen muodossa. Toisaalta Orpo ei ollut valmis suoralta kädeltä tukemaan varhaiskasvattajien palkankorotusta, vaikka se olisi paras tapa saada alalle enemmän työntekijöitä.

Orpo joutui tentissä selittelemään sitä, miksi Kokoomus aiemmin olisi hyväksynyt maakuntamalliin pohjautuvan SOTE-uudistuksen. Tähän hän ei pystynyt kovin järkevää selitystä antamaan. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kuntayhtymät olisivat Kokoomuksen mielestä parempi vaihtoehto kuin uusi virallinen hallinnon taso. Eli mitään SOTE-uudistusta ei oikeastaan edes tarvita. 

Ehdoton kielto kuntien verojen korottamiselle tuntuu järjettömältä ja populistiselta heitolta. Ainakin silloin Kokoomuksen pitäisi osata sanoa, millä muilla keinoilla kuntien talous saadaan kuriin. Orpo esitti ratkaisuksi enemmän tuloja ja tehokkaampia julkisia hankintoja.

 

Perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho

Kunnat elävät Halla-ahon mukaan ylhäältä valtiolta tulevien vaatimusten sekä toisaalta talouden ikävien realiteettien välissä, eikä niillä todellisuudessa ole kuin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan menestykseensä. Turhia ja toissijaisia asioita kuten monikulttuurisuuskoordinaattoreita täytyy karsia. Halla-ahon mukaan liian innokas ympäristönsuojelu on vaaraksi suomalaiselle teollisuudelle ja työpaikoille. 

Perussuomalaiset vastustavat sitä, että yhteisiä rahoja käytetään maahanmuuttajien tukemiseen tai toisaalta esimerkiksi ulkomaiden auttamiseen esimerkiksi kehitysavun kautta.

Tenttiosuudessa Halla-aho esitti monet kunnat korruptoituneiksi hyväveliverkostojen valtakunniksi. Uudet, politiikan ulkopuolelta tulevat ehdokkaat auttavat murtamaan tätä. Mikä onkin ihan hyvä asia. Mutta monissa kuntapolitiikan sisältöasioissa Halla-aho kiemurteli kysymysten edessä, eikä vastannut selkeästi juuta tai jaata. Säälittävästi kuntavaalitentissä Halla-aho esitti moneen asiaan ratkaisuksi, että valtiolta pitäisi saada enemmän rahaa. Mutta hän ei vastannut, miten niitä vähäisiä kuntien resursseja kannattaisi käyttää. Tämä ärsytti erityisesti, kun Halla-aho samaan aikaan syytti hallituspuolueita siitä, että ne eivät suostu priorisoimaan asioita. 

Kouluissa pitäisi opettajien voida tarvittaessa puuttua myös fyysisesti erittäin pahasti häiriköivän oppilaan toimintaan. Tämä tosiaan kuulostaa terveenjärjen mukaiselta.

Talousasioissa Halla-aho ei suostunut linjaamaan, ovatko Perussuomalaiset oikealla vai vasemmalla. Hänen mukaansa puolue ei istu perinteiselle oikeisto-vasemmisto -akselille. Selkeä ero Kokoomukseen löytyy siinä, että kuntaveroa voidaan tarvittaessa myös nostaa kunnissa.  

SDP ja Sanna Marin

Marin käytti puheensa lähes kaikkien mahdollisten kunnallisten palveluiden luettelemiseen ja sen toteamiseen, että niiden tulee toimia jatkossakin. Mutta konkreettiset muutokset jäivät hyvin vähäisiksi. Selkeimmät mieleen jääneet olivat päiväkotien palveluiden venyttäminen myös virka-aikojen ulkopuolelle sekä vähintään yksi ilmainen harrastus lapsille. Omaishoitoon olisi ilmeisesti myös tarjolla jotain muutosta, mutta sen yksityiskohdat jäivät hämärän peittoon. Puheen pääpointti tuntui olevan, että SDP:tä äänestämällä kuntien palvelut pysyvät ennallaan.

Ärsyttävästi Sanna Marin ylitti 7 minuutin rajan puheensa pituudessa, eikä Yle tätä estänyt.

Tenttiosuudessa korostui, että nykyinen SDP on selvästi vasemmistopuolue. SOTE-uudistusta Marin perusteli sillä, että hyvinvointialueet olisivat demokraattisempi vaihtoehto kuin kuntien yhteistyöhön perustuvat kuntayhtymät. Kuntien taloutta parannettaisiin nostamalla valtion tukea kunnille sekä lisäksi nostamalla suurituloisten kunnallisveroa. Eli varakkaammat kuntalaiset maksaisivat enemmän veroja nykyiseen verrattuna. Toisaalta vastaavasti pienituloisten verotusta voisi näin laskea nykyisestä. Työllisyystoimien kuntauudistuksen mahdolliset edut tuntuvat perustuvan pelkästään uskoon ja toivoon siitä, että näin työtön saisi parempaa apua ja siten työllistyisi helpommin. Valitettavasti perustelut tälle uskolle jäivät erittäin heppoisiksi.

Porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmat

Isoimmat erot ja toisaalta yhdistävät tekijät perinteisten porvaripuolueiden kuntavaaliohjelmissa

Kokoomus ja Keskusta laulavat samanlaista virttä monissa asioissa. Molemmat puolueet vastustavat yksityisautoilun hankaloittamista tai sen vähentämistä kustannuksia lisäämällä esimerkiksi tietullien tai ruuhkamaksujen muodossa. Yksityiset toimijat halutaan mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja näitä palveluita tulee voida maksaa palveluseteleillä entistä enemmän. Kumpikaan puolue ei myöskään tuo esiin tiukkoja pakkoja tai rajoituksia ilmastonmuutoksen suhteen, vaan luottavat enemmän vapaaehtoisuuteen yritysten ja kuntalaisten osalta.

Näiden kahden puolueen välillä on myös selviä eroja. Kaikkein isoin ero on sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä maakuntamallilla. Keskusta ajaa täysillä tätä muutosta ja siihen liittyvää maakuntaveroa, kun taas Kokoomukselta tulee jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle. Paljon pienempi ero löytyy myös siitä, miten paljon yksityisiä yrityksiä halutaan hyödyntää perinteisesti julkisesti tuotettujen palveluiden tarjonnassa. Kokoomuksen kanta on, että jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. Keskusta puolestaan tahtoo, että luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään tiukasti julkisessa omistuksessa.

Kokoomuksen kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet 

• Vastustavat kuntaveron korottamista
• Näen tämän aika mahdottomaksi monissa kunnissa tai sitten se tarkoittaa kovia menoleikkauksia eli palveluiden karsimista. Toisaalta ohjelmasta ei löydy selkeitä vastauksia sille, mistä kuntien sitten pitäisi säästää, jos veroja ei saa korottaa. Tuskin Kokoomus haluaa kuntien velkaantuvan entistä enemmän.
• Ei saa nostaa jätemaksuja, sähkönsiirtomaksuja, vesimaksuja tai vastaavia
• Tässä on mielestäni sama ongelma kuin sillä, että kielletään verojen korottaminen. Mistä sitten säästetään?
• Jos yritys pystyy osoittamaan, että se voi tuottaa kunnan järjestämän palvelun laadukkaammin tai edullisemmin, palvelun tuotanto on avattava kilpailulle. 
• Erilaiset luvat on käsiteltävä nopeammin
• Vähennetään hiilidioksipäästöjä esimerkiksi vaihtamalla hiilivoima vähemmän päästöjä aiheuttaviin
• Esiopetuksesta kaksivuotista kaikille koko Suomessa
• Otetaan käyttöön nykyistä laajempi ja ja pakollinen palveluseteli ja vammaisten henkilöiden henkilökohtainen budjetti
• Jyrkkä ei maakuntamallille SOTE-asioissa sekä maakuntaverolle
• Kiristetään hoitotakuuta kolmesta kuukaudesta kuukauteen terveyskeskuksissa ja mielenterveyspalveluissa. Tähän liittyy myös terapiatakuu.
• Hoivakotien vanhuspalveluiden laadunvalvontaan enemmän pistotarkastuksia
• Enemmän aloituspaikkoja sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin
• Ei tietulleille
• Jokaiselle lapselle taataan harrastus harrastustakuulla

Keskustan kuntavaaliohjelmasta poimitut konkreettiset toimenpiteet

• Peruspalveluja, koulutusmahdollisuuksia, liikenneyhteyksiä ja nopeat verkkoyhteydet on oltava koko maassa
• Ilmastonmuutoksen torjunnassa luotetaan vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen, ei pakkoon tai määräyksiin
• Eli käytännössä ilmastonmuutosta ei yritetä estää. Sillä se on jo nähty, miten pitkälle pelkästään vapaaehtoisuudella päästään.
• Yksityisautoilua ei rajoiteta mitenkään tai tehdä kalliimmaksi
• Vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi pitää tehdä helpoksi.
• Luonnolliset monopolit, kuten vesihuolto ja sähkönjakeluverkosto, pidetään julkisessa omistuksessa
• Tämä tuntuu fiksulta. Monopolit ehdottomasti parempi pitää julkisessa hallinnassa ja omistaminen on helpoin tapa varmistaa tämä.
• Lapsille tarjotaan maksuttomia harrastuksia osaksi koulupäivää
• Enemmän palveluseteleitä sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön
• Lisää virtuaalisia oppimisympäristöjä ja etäoppimista
• Sote-palvelujen järjestäminen maakuntapohjalta

Helsingin Sanomien vaalikone aukesi

Nelikenttä puolueiden eroista Helsingin Sanomien vaalikonevastausten perusteella

Helsingin Sanomien vaalikone aukesi ja siihen annettujen vastausten perusteella voidaan vertailla eri puolueiden kantoja. Hesari teki jo hyvä vertailun, jonka voi lukea täältä. Tein sen pohjalta yksinkertaistetun nelikentän, joka tiivistää mielestäni oleellisimmat erot puolueiden välillä.

Perussuomalaiset on selvästi eniten yksityisautoilua kannattava puolue, joka myös viisveisaa ilmastovaikutuksista. Vasemmistoliitto ja Vihreät edustavat puolestaan täysin toista laitaa. Kokoomus puolestaan pitää merkittävistä puolueista tiukimmin kiinni siitä, että veroja ei saa nostaa. Mielenkiintoisesti RKP näyttäisi olevan ainoa puolue niille, jotka haluavat taistella ilmastonmuutosta vastaan, mutta samalla tahtovat tiukempaa talouskuria ja alhaisempia veroja. 

Hesarin vaalikoneen suositukset minulle

Vaalikone löytyy täältä. Viisi minulle parhaiten sopivaa puoluetta näkyvät alla:

Kun tätä vertaa muiden vaalikoneiden minulle antamiin tuloksiin, niin ne ovat hyvin samankaltaisia. Useimmat muutkin vaalikoneet antoivat minulle kärkeen Vihreät, SDP:n ja RKP:n. Piraattipuolue sen sijaan nousi tässä Hesarin vaalikoneessa korkeammalle kuin muissa vaalikoneissa.

Top 10 minulle parhaiten sopivaa ehdokasta olisivat HS:n vaalikoneen mukaan:

1. Satu Vartiainen, Vihreät, 84%
2. Niklas Backlund, RKP, 83%
3. Markku Rantahalvari, SDP, 83%
4. Anniina Sippola, Keskusta, 83% (Sippolan täytyy olla outolintu Keskustan piirissä)
5. Jonni Lehtiranta, Vihreät, 83%
6. Pilvi Torsti, SDP, 83%
7. Sami Kuusela, SDP, 83%
8. Oula Silvennoinen, Vihreät, 83%
9. Karla Loppi, Vihreät, 83%
10. Veera Florica-Rajala, Vihreät, 83%

Kuntavaalikoneiden tuloksia

Vastasin neljään eri kuntavaalikoneeseen ja vertailin niiden tuloksia. Tahdoin nähdä, kuinka samankaltaisia tuloksia ne antavat minulle sopivimmista puolueista. Vertailussa katsoin, mistä puolueista kahdeksan parhaiten minulle sopivaa ehdokasta ovat. Sen lisäksi kirjasin sopivimmat puolueet. 

Kolmesta vaalikoneesta saadut tulokset olivat samansuuntaisia: SDP ja Vihreät tulivat kolmen kärkeen. Sen sijaan Nuorten vaalikone antoi tyystin toisenlaiset tulokset. Eli kannattaa käyttää useampaa erilaista vaalikonetta ehdokkaita etsiessä tai sitten ainakin valita ns. paremman tahon tekemä kone.

Kuntavaalikoneiden antamat tulokset

Kuntavaalikoneet ja niiden antamat top 8 -ehdokasta puolueittain sekä sopivimmat puolueet:

Ylen vaalikone, kunta Helsinki:

1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 71%
2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 72%.
3. Vasemmistoliitto kolmanneksi sopivin puolue. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 69%.
4. Feministinen puolue neljänneksi sopivin. 0 top kasissa ja kokonaissopivuus 67%.

Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (58%).

Länsiväylä, kunta Espoo:

1. Vihreät sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
2. RKP toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%
3. SDP kolmanneksi sopivin puolue. 1 ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%
4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.

Huonoiten sopiva puolue: Liike Nyt (65%).

Helsingin uutiset, Helsinki:

1. SDP sopivin puolue. 5 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
2. Vihreät toiseksi sopivin puolue. 2 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 78%
3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Ei yhtään ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 77%.
4. Vasemmistoliitto neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 75%.

Huonoiten sopiva puolue: Perussuomalaiset (64%).

Nuorten vaalikone, Helsinki:

1. Suomen Kristillisdemokraatit sopivin puolue. 4 ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 66%
2. Liike Nyt toiseksi sopivin puolue. Nolla ehdokasta top kasissa ja kokonaissopivuus 64%
3. RKP kolmanneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.
4. Piraattipuolue neljänneksi sopivin puolue. Yksi ehdokas top kasissa ja kokonaissopivuus 62%.

Huonoiten sopiva puolue/ryhmä: Vihreät (54%)

Miten suositellut puolueet eroavat aikaisemmista

Tein samankaltaisen vertailun vuonna 2015, tosin silloin kyseessä olivat eduskuntavaalit. Kuitenkin mielenkiintoista nähdä, miten tuolloin vaalikoneiden mielestä minulle parhaiten sopivat puolueet ovat muuttuneet kuudessa vuodessa. Vuonna 2015 eri vaalikoneiden tulosten keskiarvojen perusteella minulle tuolloin sopivimmat puolueet olivat:

1. Piraattipuolue 75%
2. Vihreät 73%
3. RKP 72%

SDP ei tuolloin päässyt edes top viiden puolueen joukkoon. Nykyään SDP:llä onkin aivan erilainen johto kuin kuusi vuotta sitten ja puolue on selvästi muuttunut viime vuosina. Antti Rinne ja Sanna Marin eroavat toisistaan erittäin paljon. Toki on myös mahdollista, että omat näkemykseni politiikasta ovat muuttuneet.