Kirja-arvostelussa Caesar-elämäkerta

Goldsworthyn Caesar-elämäkerta käy läpi kaiken vähänkään merkittävän, mitä yleensä tiedetään kuuluisimmasta koskaan eläneestä roomalaisesta, Gaius Julius Caesarista. Kirja alkaa kuvailemalla, millaiseen maailmaan Caesar syntyi. Sitten kirja käy läpi tämän merkittävän miehen koko elämänkaaren nuoruudesta aina dramaattiseen kuolemaan saakka. Pääosa massiivisen 600-sivuisen kirjan sivuista käytetään Caesarin lukuisten sotien kuvaamiseen, mutta siinä käsitellään perusteellisesti myös Juliuksen poliittista toimintaa ja vilkasta rakkauselämää. 

Kirjan on kirjoittanut englantilainen tohtori Adrian Goldsworthy, joka on erikoistunut antiikin Roomaan ja erityisesti sen sotavoimien historiaan. Hän on tutkinut ja kirjoittanut myös muiden aikojen sotatoimista, esimerkiksi toisesta maailmansodasta sekä Napoleonin sodista. Tämä kirjoittajan erikoistuminen sodankäyntiin näkyy myös selvästi Caesar-kirjassa, sillä siinä keskitytään hyvin yksityiskohtaisesti eri taisteluiden vaiheisiin ja taktiikoihin. 

Tunnetuimmista ja merkittävimmistä sodista kerrontaa täydennetään karttakuvilla, joista näkyvät eri osapuolien joukkojen sijoittumiset, linnoitukset ja siirtymiset taistelun edetessä. Perusteelliset piiritys- ja linnoitustyöt edelsivät monia Caesarin taisteluita, joten erilaiset linnoitustyöt ja leiriytymiset kuvataan myös tarkasti. Tämä kirjan keskittyminen sodanjohtoon ja taisteluihin on perusteltua, sillä Caesar on erityisesti tunnettu nerokkaana kenraalina.

Sodankäynti ja politiikka kietoutuvat kuitenkin hyvin tiiviisti yhteen Caesarin elämässä. Esimerkiksi siinä, miten Julius kohtelee antautuneita vihollisia tai miten hän neuvottelee taistelualueen neutraalien tahojen kanssa muonituksesta, näkyy Caesarin poliittinen äly. Ja vuosia kestäneiden sotaretkiensä aikana hän jatkuvasti kirjoittaa kirjeitä sekä kirjoja, joiden avulla hän ylläpitää poliittista vaikutusvaltaansa Roomassa. Toisaalta taas sotaretkien päällimmäinen tavoite on saavuttaa poliittista vaikutusvaltaa maineen, kunnian sekä erityisesti rahan muodossa.

Caesarin ajan Rooman tasavallan politiikka näyttäytyy äärimmäisen raakana pelinä. Nykyajan politiikot valittavat sitä, miten kärjekästä ja henkilökohtaisuuksiin menevää keskustelu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on. Mutta tämä on pelkkää leikkiä verrattuna antiikin Rooman menolle. Siellä poliittisia vastustajia yritettiin herkästi saada karkotettua maanpakoon tai jopa tuomittua kuolemaan, jos siihen oli mitään mahdollisuuksia. Ja isojen väkijoukkojen kohdatessa esimerkiksi vaalikamppailuiden aikana usein sattui verisiä taisteluita sekä poliittisia murhia. Vaalitilaisuuksissa monet virkoihin pyrkivät roomalaiset suosivatkin itselleen uskollisia gladiaattoreita seuraansa, sillä nämä väkivallan ammattilaiset olivat tottuneet taistelemaan ilman aseita.

Caesar-kirjan aihe on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen. Valitettavasti Goldsworthyn historiankirjoista tuttu kerrontatapa saisi olla menevämpää. Erityisesti verrattaessa Williamsin kirjoittamaan huikaisevan hienoon Augustus-kirjaan, Caesar jää kauas jälkeen kerronnan tempaavuudessa. Toisaalta lukija vakuuttuu siitä, että Goldsworthy pysyttelee tiukasti historiallisten faktojen piirissä. Kirjan lähdeluettelo koostuu noin sadasta kirjasta ja tieteellisestä artikkelista. Viitteiden luetteloimiseen menee peräti 25 sivua. Lisäksi pakko pettyneenä todeta, että kirjan suomennos on tehty melko huolimattomasti ja siinä on paikoin anteeksiantamattoman paljon kirjoitusvirheitä.

Jos sinua kiinnostaa antiikin Rooma, sotahistoria tai häikäilemättömät poliittiset kamppailut, suosittelen lämpimästi tutustumaan Gaius Julius Caesarin ihmeelliseen elämään. En kuitenkaan ole aivan varma, onko Goldsworthyn kirja siihen paras mahdollinen, ainakaan jos et erityisesti kaipaa tarkkoja yksityiskohtia taisteluista. Se on kuitenkin ainut kattava Caesar-elämäkerta, jonka olen lukenut. Mutta olen kuullut kehuja myös seuraavista kirjoista:

• Freeman, Philip. Julius Caesar
• Suetonius. The Twelve Caesars
• Holland, Tom. Rubicon

Tässä vielä lisää suosituksia antiikin Roomasta ja sen politiikasta kiinnostuneille. John Williamsin kirjoittama Augustus on aivan mahtava kokemus ja yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen ikinä lukenut. Kirja sekoittaa fiktiota tiedossa oleviin historiallisiin faktoihin ja se sopii erinomaiseksi jatkoksi Caesarin elämäkerralle. Se kertoo Caesarin ottopojan Octavian dramaattisesta noususta Rooman ensimmäiseksi keisariksi. 

HBO:n televisiosarja Rooma alkaa siitä, kun Caesar palaa Galliasta legiooniensa kanssa Italiaan. Ensimmäinen kausi päättyy Caesarin kuoleman aikoihin. Toinen kausi puolestaan keskittyy nuoren Octavian eli Augustuksen kamppailuun valtaan pääsystä. Sarja on erittäin verinen ja siinä on myös paljon paljasta pintaa sekä seksiä, mutta se itseasiassa tuntuu noudattavan aika hyvin tunnettuja historiallisia faktoja. Jos lukeminen ei innosta, niin suosittelen katsomaan.

Omikron on mukava joululahja

Korona-viruksen omikron-muunnos näyttää yhä enemmän ja enemmän joululahjalta, joka vapauttaa meidät pandemiasta. Tämänsuuntaisesti asiaa luonnehti epidemioiden asiantuntija, WHO:lle työskentelevä ja THL:stä virkavapaalla oleva Jussi Sane. Etelä-Afrikassa on kerätty valtavasti dataa marraskuun alussa löydetystä omikron-muunnoksesta. Ja tätä dataa ovat analysoineet tutkija-armeijat ympäri maailmaa. Ja kertyneen tiedon valossa näyttää yhä enemmän siltä, että omikron-muunnos auttaa meidät ulos pandemiasta.

Olen kirjoitellut koronasta aiemminkin. Jos aihe kiinnostaa, vilkaise nämä:

• Koronan kanssa elämiseen
• Katsaus Ison-Britannian koronatilanteeseen kolme kuukautta "Vapauden päivän" jälkeen
• Syyt olla ottamatta koronarokotusta
• Satanen käteen kun otat piikin kahdesti olkavarteen

Kuten Sane sanoo, tapausmääriä ja sairaalahoitoon joutuneita katsoessa nähdään, että kyseessä on viruksen lievempi versio kuin aikaisemmat. Tutkijat ovat laskeneet, että todennäköisyys saada vakava tauti omikronista on 70% pienempi kuin deltasta. Eli selvästi harvempi viruksen saaneista perusterveistä ihmisistä tarvitsee sairaalahoitoa. Useimmille tartunnan saaneille omikron aiheuttaa vain hyvin lieviä oireita tai ei oireita lainkaan. 

Toisaalta jotkut ovat varoitelleet, että Etelä-Afrikan hyvästä tilanteesta ei voi vetää suoria johtopäätöksiä siihen, miten omikron tulisi vaikuttamaan muissa maissa, joissa on erilainen väestö. Tälle perusteluna olisi se, että Etelä-Afrikassa väestö on paljon nuorempaa kuin ikääntyneissä länsimaissa. Ja tämä varmasti pitääkin paikkansa siinä mielessä, että koronan kaikki muunnokset (samoin kuin perinteiset flunssat) ovat paljon vaarallisempia vanhemmille ihmisille. Toisaalta taas Suomessa yli 70-vuotiaista jo noin puolet ovat saaneet kolmannenkin rokotuksen. Eli meillä vanhukset ovat jo erittäin hyvin suojattuja rokotusten ansiosta. Niinpä vaikka afrikkalaiset ovat nuorempia kuin suomalaiset keskimäärin, on meillä toisaalta rokotuksia jaettu paljon enemmän. 

Rokotuskattavuus Suomessa eri ikäluokissa:

Myös Isosta-Britanniasta kerätty data näyttää, että omikronista ei kannata olla liian huolissaan. Tutkimus, joka vertaili delta- ja omikron-muunnosten vaikutusta sairaalahoidon tarpeeseen, totesi, että omikronin kohdalla tarve sairaalahoidolle on laskenut kaksi-kolmasosaa verrattuna deltaan. Isossa-Britanniassakin on jo kymmeniä tuhansia varmistettuja omikron-tapauksia, joten tämäkin analyysi pohjautuu merkittävään datamäärään.

Eli onneksi näyttää yhä vahvemmin siltä, että omikron ei aiheuta merkittävää vaaraa perusterveille ihmisille eikä niille, joilla on rokotukset kunnossa. Kun tähän yhdistää sen, että omikron leviää paljon, paljon herkemmin kuin delta, johtaa se siihen, että virusmuunnos käy yhteiskunnan läpi varsin nopeasti. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa näyttää jo siltä, että aalto on laantumassa reilussa kuukaudessa. Sen jälkeen kun omikron on käynyt läpi lähes kaikki, ei enää pitäisi olla tarvetta rajoituksille. Sillä sitten myös rokottamattomat ovat saaneet suojan taudilta sairastetun koronan muodossa. Ja vapaus koittaa!

Näihin positiivisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja valmistautua nauttimaan joulusta. Hyvää ja turvallista joulua kaikille!

Vahva suositus Politiikka-Suomi -ohjelmalle

Suosittelen lämpimästi Ylen Politiikka-Suomi -sarjaa. Se on kiehtova katsaus Suomen poliittisiin tapahtumiin viimeisten noin 50 vuoden ajalta. 

Kymmentä jaksoa varten on haastateltu yli sataa poliitikkoa ja muuta asiantuntijaa. Sarjassa tunnetut poliitikot kertovat hyvin avoimesti kokemuksistaan, voitoistaan ja ennen muuta pettymyksistään. Ääneen pääsevät esimerkiksi Matti Vanhanen, Tarja Halonen, Elisabet Rehn, Erkki Liikanen, Esko Aho, Paavo Väyrynen, Riikka Purra, Timo Soini, Pekka Haavisto, Iiro Viinanen, Anneli Jäätteenmäki, Jutta Urpilainen ja Ben Zyskowicz.

Kukin sarjan kymmenestä jaksosta käsittelee tiettyä pääteemaa. Esimerkiksi Kyllä kansa tietää -jakso kertaa populismin tien Veikko Vennamosta perussuomalaisten aikaan. Kohut ja selkkaukset -jaksossa puhutaan muun muassa Matti Vanhasen sydänsuruista. Toisaalta sarjan eri jaksoissa palataan myös samoihin aiheisiin, joita on jo käsitelty eri näkökulmasta toisissa jaksoissa. Esimerkiksi suomettumista muistellaan useammassa jaksossa osana kyseisen jakson pääteemaa. 

Olen tähän mennessä katsonut kaikki muut paitsi viimeisen jakson. Kaikki jaksot ovat olleet hyviä ja mielenkiintoisia, mutta erityisen suuren vaikutuksen tekivät:

• Jakso 1: Voiko vitutukseen kuolla
• Jakso 7: Ikuinen lama
• Jakso 9: Kun Suomi livahti länteen

Erityisesti nykyhetken valossa kun Venäjä valmistautuu valtaamaan Ukrainan, sitä käsittää EU:hun liittymisen valtaisan merkityksen. Jos Suomi olisikin jättäytynyt EU:n ulkopuolelle, olisimme hyvin todennäköisesti nyt samassa tilanteessa kuin Ukraina.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan

Venäjä selvästi valmistautuu hyökkäämään Ukrainaan

Venäjä on jo koonnut ainakin 100 000 sotilaan vahvuiset sotajoukot Ukrainan rajalle. Tämä sotavoimien kokoaminen näyttäisi vielä jatkuvan ja Yhdysvaltojen sotilastiedustelu kertoo Venäjän suunnittelevan jopa 175 000 sotilaan sijoittamista valmiiksi Ukrainaan hyökkäystä varten. Venäjä on toki aiemminkin pitänyt sotavoimia Ukrainan rajan tuntumassa ilman, että se on johtanut hyökkäykseen. Mutta tällä kertaa useat eri asiantuntijat ovat todenneet, että laajamittaisen hyökkäyksen mahdollisuus on erittäin todellinen vaikkakaan ei vielä kaikkein todennäköisin vaihtoehto.

Uhkaamalla Ukrainan valtaamisella Putin ilmeisesti pyrkii painostamaan länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja sopimukseen, joka estäisi Ukrainan siirtymisen ikinä osaksi sotilasliitto Natoa. Kuitenkin jos ja kun tällaiseen sopimukseen ei päästä, tuskinpa Venäjä tyytyy vain toteamaan tyynesti epäonnistuneensa. Sen tarkoituksena on varmistaa Ukrainan pysyminen sen valvonnassa, joten jos siihen ei päästä neuvottelemalla, sitten seuraavana vaihtoehtona on sotavoimien käyttö.

Laajamittainen sota ei olisi Venäjän kansan mieleen, sillä erilaisten kyselyiden perusteella vain hyvin harvat tavalliset venäläiset kannattavat Ukrainan valtaamista. Se ei kuitenkaan yksinään estä Putinia määräämästä hyökkäystä, sillä Venäjän hallinto on aiemminkin tehnyt paljon asioita, jotka eivät ole tavallisten venäläisten mieleen. Sen sijaan muut seikat saattavat vielä estää laajamittaisen sodan. 

Muiden maiden mahdollisesti asettamat talouspakotteet saattavat hillitä Venäjän intoa hyökätä. Lisäksi Venäjän täytyy ottaa huomioon itse sotatoimien aiheuttamat kustannukset. Jos sotilasjohtajat uskovat, että Ukrainan valtaaminen vaatisi useiden kuukausien sodan, eivät he ole läheskään niin innokkaita hyökkäämään, kuin jos he näkevät mahdollisuuden saavuttaa nopea voitto. Ja molempiin näihin näkökohtiin länsimaat Suomi mukaanluettuna voivat vaikuttaa.

Mitä Suomen kannattaisi tehdä estääkseen Ukrainan valtaamisen?

Yhdysvallat sekä muuta länsimaat ovat tosiaan uhanneet Venäjää merkittävillä talouspakotteilla, jos se yrittää vallata Ukrainan. Esimerkiksi Bidenin ja Putinin välisessä videokeskustelussa Biden sanoi, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat valmiita vastaamaan "ankarilla taloudellisilla ja muilla" toimilla. Yhtenä konkreettisena keinona on mainittu Nord Stream 2 -kaasuputken käytön laittaminen jäihin, mutta muuten näitä ankaria talouspakotteita ei ole tarkennettu. 

Huolestuttavasti EU-maat Suomi mukaanluettuna eivät ole näyttäneet olleen kauhean innokkaita uhkaamaan talouspakotteilla. Tämän takia on vaarana, että Putin ja hänen lähipiirinsä saattaa laskeskella, etteivät kaikki länsimaat sittenkään lähde niin kattaviin talouspakotteisiin kuin mitä Yhdysvallat tahtoisi. Ja tämä on ihan uskottavaa järkeilyä, sillä esimerkiksi Saksa kärsisi kovasti, jos maakaasun saanti Venäjältä vaikeutuisi. 

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on linjannut, että Yhdysvallat ei ole näillä näkymin aikeissa lähettää joukkojaan Ukrainaan, jos Venäjä päättää hyökätä maahan. Eivätkä muutkaan maat ole aikeissa auttaa Ukrainaa sotilaallisesti. Tämän takia ainoa merkittävä keino estää Ukrainan valloitus olisi riittävän merkittävien talouspakotteiden uhka. Tämän takia olisi erittäin tärkeätä, että Suomi ja muut EU-maat esittäisivät pikaisesti Venäjälle riittävän konkreettisia, uskottavia ja merkittäviä talouspakotteita, jotka seuraisivat Ukrainan valloituksesta.

Vai pitäisikö Suomen vain hyväksyä Ukrainan valtaus? 

Ukrainan tapauksesta voi hyvinkin tulla vaarallinen ennakkotapaus Suomelle. Ukrainan tavoin Suomi on Venäjän rajanaapuri, joka ei vielä ole osa Natoa vaikka onkin sen kumppanimaa. Ja Yhdysvallat sekä muut Nato-maat ovat todenneet, että niiden moraaliset ja oikeudelliset velvoitteet Nato-liittolaisia ​​kohtaan eivät ulotu Ukrainaan, sillä se ei ole sotilasliiton jäsen. Luultavasti aivan samalla tavalla Yhdysvallat tulisi siis suhtautumaan myös Suomen auttamiseen sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä valmistautuisi hyökkäämään Suomea kohtaan. Eli jos nyt Suomi katsoo passiivisesti sivusta, kun Venäjä painostaa länttä hylkäämään Ukrainan, on hyvinkin mahdollista, että joidenkin vuosien jälkeen Suomea kohtaa samanlainen tilanne.

Jos sen sijaan Ukrainan tapauksessa Yhdysvallat, EU ja niiden liittolaiset esittävät yhdessä vakuuttavan rintaman, jossa voimakkaiden talous- ja poliittisten pakotteiden avulla estetään Ukrainan valtaus, toimisi se puolestaan positiivisenä ennakkotapauksena Suomen kannalta. Jos Venäjä oppisi, että uhkaamalla yhtä rajanaapuriaan se joutui kovien pakotteiden kohteeksi, vähentäisi se haluja kokeilla samanlaista joskus tulevaisuudessa Suomea kohtaan. 

Satanen käteen kun otat piikin kahdesti olkavarteen

Varoitus, tämä kirjoitus sisältää epämääräistä matematiikkaa. 

Sairaanhoito ei ole koskaan halpaa. Tehohoito on erityisen raskasta ja arvokasta. Koronapotilasta hoidetaan tehohoidossa keskimäärin 10 vuorokautta. Yksi koronapotilaan tehohoitopäivä maksaa 3 500 euroa. Eli yksi tehohoitoon päätynyt koronapotilas maksaa 35 000 euroa.

Kokonaan rokottamattomien todennäköisyys joutua tehohoitoon koronan takia on 33 kertaa niin suuri kuin tuplasti rokotetuilla. Tuplasti rokotetun henkilön todennäköisyys joutua sairaalaan koronan takia on erittäin alhainen, yhden löytämäni arvion perusteella todennäköisyys on 5 / 100 000 eli 0,00005. Kun tämä kerrotaan 33:lla, saadaan rokottamattoman henkilön todennäköisyys joutua sairaalaan. 

Eli henkilö, joka ei ole ottanut lainkaan korona-rokotteita, joutuu sairaalahoitoon todennäköisyydellä 33 x 0,00005 = 0,00165. Oiotaan nyt vähän mutkia suoraksi ja oletetaan, että puolet sairaalaan joutuneista joutuu tehohoitoon. Tämä siksi, että en löytänyt erikseen normaalien sairaalapäivien hintaa ja pidetään tämä vähän simppelimpänä. Tasapainon vuoksi jätetään pelkän tavallisen sairaalareissun eli muun kuin tehohoidon kustannukset pois tästä. Tällöin yhden rokottamattoman henkilön hoitokustannusten odotusarvo on:

• Todennäköisyys joutua tehohoitoon
• Kerrottuna keskimääräisellä tehohoitojakson kustannuksella

Eli saadaan laskemalla:

0,00165 x 0,5 x 35 000 euroa = 28,875 euroa. 

Kun taas tuplasti rokotetun henkilön hoitokustannusten odotusarvo on 1,75 euroa. Eli kokonaan rokottamattoman henkilön hoito maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 27 euroa enemmän.

Tällä yksinkertaistetulla tavalla laskettuna jokainen rokotus tuottaa yhteiskunnalle noin 30 euroa. Pitää myös huomioida, että jokainen rokotus myös: 

• Vähentää tarvetta yhteiskunnan rajoituksille
• Heikentää koronan leviämistä yhteiskunnassa
• Pelastaa ihmisiä kuolemalta ja vähentää kärsimystä

Näiden syiden takia yhden täysin rokotetun henkilön tuotto yhteiskunnalle olisi selvästi enemmän kuin 30 euroa, ehkäpä noin 100 euroa. Tämän takia olisi järkevää maksaa ihmisille puhdasta rahaa siitä, jos suostuvat ottamaan koronarokotuksen. Esimerkiksi satanen per tuplapiikki voisi jo toimia riittävänä motivaattorina. Tietysti koronapassin vaatiminen lähes kaikkialla on myös hyvä keino kannustaa ihmisiä ottamaan rokotuksia.