Palveluiden kilpailuttaminen

Kunnallisvaalikeskusteluissa on puhuttu paljon palveluiden hankkimisesta yksityisiltä palveluntarjoajilta  sekä siihen liittyvästä kilpailuttamisesta. Jotkut kunnallisvaaliehdokkaat suhtautuvat asiaan kovin mustavalkoisesti ja vaativat esimerkiksi, että kuntien peruspalvelut täytyy kaikki toteuttaa kunnan voimin eli julkisen sektorin toimesta. Suurin osa ehdokkaista kuitenkin tuntuu käsittävän, että joissakin tapauksissa yksityinen palveluntarjoaja voi olla parempi vaihtoehto.

Kilpailuttamiseen ja kunnan palveluiden hankkimiseen yksityisiltä yrityksiltä liittyy kuitenkin kiistatta myös riskejä. Epäonnistuneista kilpailutuksista kuulee aivan liian usein. Näissä kauhutarinoissa on kilpailutuksen seurauksena päädytty halvimman hinnan esittäneeseen palveluntarjoajaan, jonka osaaminen, kyvyt ja resurssit eivät sitten laisinkaan riitä kunnollisen palvelun tarjoamiseen. Toisaalta kilpailuttamisella ja yksityisten yritysten käytöllä on myös joissakin tapauksissa saatu kiistattomia etuja: sekä palveluiden laatu on parantunut että hinnat alentuneet.

Tampereen yliopiston vieraileva professori Stephen J. Bailey väittää, että kilpailutus parantaa julkisten palveluiden taloudellisuutta ja tehokkuutta. Hänen mukaansa kokemukset Isosta-Britanniasta osoittavat tehostumisen todeksi.

Ratkaisevaa tuntuukin olevan, mitä ollaan kilpailuttamassa ja erityisesti, miten ammattitaitoisesti ja osaavasti koko hankinta suunnitellaan ja toteutetaan. Jotta kunnat onnistuisivat useammin haastavissa hankinnoissa, niiden kannattaisi tehdä paljon enemmän yhteistyötä sekä hyödyntää samanlaisia keinoja, joilla suuret yritykset tuovat tehoja hankintoihin. Isoissa konserneissa on yleensä keskitetyt hankintatiimit, jotka hoitavat koko konsernin merkittävät hankinnat tai ainakin avustavat isoon konserniin kuuluvia eri liiketoimintayksikköjä hankintojen tekemisessä.

Esimerkiksi jos suuren yrityksen yhdessä liiketoimintayksikössä oleva yhdestä tuotteesta vastaava tiimi tarvitsee ulkopuolelta ostettavaa IT-kehitystyötä, niin ei tämä tiimi joudu yksin miettimään, mitenköhän tuo hankinta kannattaisi tehdä. Tiimin tueksi keskitetystä hankintayksiköstä annetaan vähintäänkin tukea, ohjeita ja valmiita tarjouspyyntömalleja hyvän hankinnan tekemiseen. Vähänkin isommassa hankinnassa keskitetystä hankintayksiköstä tulee joku IT-hankintoihin keskittynyt hankinta-ammattilainen auttamaan kyseisen hankinnan tekemisessä. Lisäksi pyritään hyödyntämään koko ison konsernin neuvotteluvoimaa, jotta IT-kehitystyö saadaan ostettua mahdollisimman halvalla.

Mietityttää, että onkohan Suomen tasolla tällaista keskitettyä hankintayksikköä, joka tukisi yksittäisiä kuntia haastavien hankintojen ja kilpailutusten teossa? Vai joutuuko esimerkiksi Suomen pienimpiin kuntiin kuuluva alle tuhannen asukkaan Suomenniemi pitämään omilla palkkalistoillaan erilaisiin hankintoihin keskittyneitä hankinta-ammattilaisia, jotta tietty kerran 4 vuodessa uusittava kilpailutus osataan hoitaa kunnialla? Mielestäni ehdottomasti Suomessa tarvittaisiin tällainen keskitetty hankintojen osaamiskeskus, josta sitten eri kunnat voisivat saada apua, neuvoja, hyviä tarjouspyyntöpohjia ja myös syvällisempää konsultointia julkisten kilpailutusten menestyksellistä tekemistä varten.

Ylen lähtölaukaus kuntavaaleihin

Katsoin Ylen lähtölaukausta kuntavaaleihin ikäänkuin nyrkkeilykehän vierellä kamppailua seuraavana tuomarina. Nyrkkeilyssähän pistetuomari merkitsee ottelijalle pisteitä aina, kun hän näkee tämän tekevän hyvän osuman vastustajaan. Itse en kuitenkaan antanut pisteitä verbaalisista iskuista, vaan järkevän kuuloisista puheenvuoroista. Pyrin myös jättämään huomioimatta sen, kuinka nokkelasti, kaunopuheisesti tai hauskasti puheenvuoro tehtiin. Pluspisteiden lisäksi annoin myös ajoittain miinuspisteitä, jos puheenvuoro sisälsi täysin epäloogisuuksia tai siinä selvästi vääristeltiin totuutta.

En siis tehnyt samaa, mitä paikanpäällä olleet kommentaattorit. Hehän keskittyivät siihen, miten rohkeasti keskustelijat haastoivat toisiaan, miten hyviä sloganeita he heittivät tai millaista kehonkieltä käytettiin.

Keskityin pisteyttämään ainoastaan 8 suurimman puolueen eli eduskuntapuolueiden puheenjohtajien puheenvuoroja. Täytyy silti sanoa, että näiden ulkopuolelle jääneiltä minipuolueiden edustajilta tuli myös ajoittain ihan järkeviä kommentteja. Toki heiltä kuultiin myös sellaisia kommentteja, jotka tuntuivat olevan täysin irrallaan todellisuudesta (esim. päättäjiä syytettiin siitä, että nuoria tarkoituksella ja tietoisesti pidetään työttöminä).

Oman pisteytykseni perusteella ylivoimaisesti eniten fiksuja puheenvuoroja esitti Päivi Räsänen Kristillisdemokraateista. Räsäseltä saimme kuulla peräti 5 erinomaisen järkevän kuuloista kommenttia. Tässä näkyi Räsäsen ylivoimainen asiantuntemus terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Esimerkiksi Kristillisten kunnallisvaaliohjelmaan laittama matalan kynnyksen mielenterveystyön edistäminen kuulosti todella kannatettavalta. Lisäksi Räsänen perusteli hyvin ja ymmärrettävästi mm. sitä, miksi kuntauudistus auttaa myös kuntien terveydenhoidon kehittämisessä. Hän ei myöskään päästänyt suustaan yhtään miinuksia aiheuttavaa typeryyttä.

Kaikkein surkeiten taas pärjäsivät Timo Soini, Jyrki Katainen ja Paavo Arhinmäki. Kataiselta tuli yksi hyvä kommentti, mutta hän myös sortui mielestäni kahdesti epäloogisuuksiin ja typeryyksiin. Arhinmäki valehteli tökerösti kertoessaan, mihin asioihin yksityisten yritysten voitot perustuvat. Hän esitti voiton tekemisen mahdollisuuksiksi ainoastaan palveluiden laadusta tinkimisen tai voiton kaapimisen työntekijöiden selkänahasta. Vaikka kai nyt kaikki tajuavat, että voittoa voi tehdä myös niin, että tuottaa hyviä palveluita ja pitää työntekijät tyytyväisinä.

Melko hyvin pärjäsivät Ville Niinistö ja Carl Haglund. Heidän lopputuloksensa olivat omassa pisteytyksessäni +2.

Kaikkien tulokset olivat:

Räsänen (KD): +5 (ylivoimainen voittaja)
Niinistö (Vihr.) ja Haglund (Ruots.): +2
Urpilainen (SDP): +1
Sipilä (Kesk.): 0
Soini (PS), Katainen (KOK) ja Arhinmäki (Vas.): -1
 
Samaa mieltä keskustelun onnistujista ja epäonnistujista kanssani olivat myös osa kommentaattoreista, vaikka heillä olikin erilaiset arviointikriteerit.









 

Helsingin Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelma

En onnistunut löytämään Vasemmistoliiton osalta valtakunnallista kunnallisvaaliohjelmaa, joten tyydyin analysoimaan Helsingin Vasemmistoliiton ohjelmaa. Se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Vasemmistoliiton ohjelma muistuttaa melko paljon SDP:n sekä Vihreiden kansallisia kunnallisvaaliohjelmia, joita kävin läpi aikaisemmassa kirjoituksessani. Joitakin erojakin sentään on. Alla tuttuun tyyliin vaaliohjelman tiivistelmä eri aihepiireihin ryhmiteltynä sekä sen jälkeen omia mielipiteitäni ohjelmasta.

Liikkuminen:

• Joukkoliikennettä ja pyöräilyä tuetaan voimakkaasti
• Yksityisautoilua vähennetään mm. tietullien ja ruuhkamaksujen avulla
• Huom! Vasemmistoliiton näkökulma yksityisautoiluun on erilainen haja-asutusalueilla

Rakentaminen ja kaavoitus:

• Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrää on lisättävä.
• Kaupungit on suunniteltava niin, että ihmiset pääsevät töihin ja palveluiden äärelle lyhyellä bussimatkalla tai jopa kävellen

Energia- ja jätehuolto:

• Energiatehokasta rakentamista ja uusiutuvaa energiaa
• Fossiilisista polttoaineista sekä ydinvoimasta on luovuttava
• Kierrätystä on tehostettava

Palvelut:

• Peruspalvelut on tuotettava kunnan omana työnä eli ulkoistamista tai yksityisen sektorin palveluntarjoajien käyttöä ei hyväksytä peruspalveluiden kohdalla
• Palveluiden laatua ja määrää on parannettava (erityisesti kaikkien heikommassa asemassa olevien kansalaisten tarvitsemia palveluita), vaikka se maksaakin enemmän
• Sosiaali- ja terveyspalvelut samalle lähiasemalle

Talous:

• Kunnallinen pankki auttamaan rahoituksen saamisessa
• Perustulo kokeiluun Helsinkiin
• Tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä
• Kunnat ja kaupungit eivät saa yhtiöittää ja yksityistää palveluita

Kuntauudistus:

• Helsingin Vasemmistoliiton vaaliohjelma ei ota suoraan kantaa kuntauudistukseen, mutta jotain voi päätellä siitä, miten suuressa kunnassa eli Helsingissä toivotaan lähidemokratiaa parannettavan
• Lähipalveluja koskevaa valtaa tulee siirtää kaupunginosiin
• Enemmän sitovia kansanäänestyksiä ja suoraa demokratiaa

Heikin mielipiteitä Vasemmistoliiton ohjelmasta:

Hyvää:

• Hienoa, että perustuloa ehdotetaan kokeiltavaksi. Tuntuu, että poliitikkojen keskuudessa vallitsee yli puoluerajojen yksimielisyys siitä, että työttömyystukea pitäisi muuttaa enemmän siihen suuntaan, että työn ottaminen on aina kannattavempaa kuin siitä kieltäytyminen. Perustulo olisi konkreettinen ja selkeä parannus tässä mielessä. Ainakin sitä kannattaa kokeilla ja sitten käytännössä arvioida sen hyvät ja huonot puolet.
• Tiivis kaupunkirakenne, jossa joukkoliikenne ja pyöräily ovat varteenotettavia vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Isoissa kaupungeissa menee valtavasti rahaa hukkaan parkkipaikoille varattujen   tilojen muodossa. Lisäksi ruuhkautuminen on todellinen ongelma sekä runsaasta automäärästä aiheutuu terveyshaittoja kaupungeissa.
• Ympäristöystävällisyys, sillä ilmastonlämpenemisestä ja siitä aiheutuvista ongelmista on jo sen verran kiistatonta tieteellistä faktaa, että sitä vastaan kannattaa taistella
• Toki heikommassa asemassa olevien asemaa on syytä parantaa

Huonoa:

• Yksityisten palveluntarjoajien jyrkkä kieltäminen ja niiden käytön täysi tyrmääminen. Joissakin asioissa yksityinen toimija voisi varmastikin tarjota parempaa palvelua edullisempaan hintaan.
• Tulee sellainen vaikutelma, että Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelman mukainen toiminta pakottaisi nostamaan reippaasti veroprosenttia tai sitten ottamaan runsaasti lainaa
• Ydinvoimasta luopuminen nopeasti johtaisi luultavasti siihen, että olisi pakko lisätä voimakkaasti fossiilisten polttoaineiden (hiilen) käyttöä energiantuotannossa. Eli ydinvoimasta luopuminen taas tuhoaisi pyrkimykset estää ilmastonmuutosta.

Keskustan kunnallisvaaliohjelma

Keskustan kunnallisvaaliohjelma löytyy täältä.

Liikkuminen:

• Joukkoliikenteen houkuttelevuutta on parannettava
• Asuinalueiden suunnittelussa on huomioitava myös kevyt liikenne
• Omaa autoa on kuitenkin saatava käyttää, eikä yksityisautoilusta saa tehdä kalliimpaa

Rakentaminen ja kaavoitus:

• Tontteja on kaavoitettava riittävästi, jotta niiden hinnat eivät kohoa liikaa
• Energiatehokasta rakentamista on tuettava, mutta siihen ei pakoteta

Energia- ja jätehuolto:

• Kotimaista uusiutuvaa ja biopohjaista (erityisesti puuta) energiaa on suosittava
• Kansalaisia neuvotaan ja opastetaan ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, mutta niihin ei pakoteta

Palvelut:

• Lähipalvelut ja niiden taso on taattava kaikkialla Suomessa
• Esimerkiksi posti on jaettava samalla tavalla ja samaan aikaan kaikkialle Suomeen
• Terveydenhuoltoon, koulutukseen ja liikuntamahdollisuuksiin panostetaan erityisesti
• Yksityiset palveluntarjoajat ovat tärkeä osa palvelujen tuottamista

Talous:

• Valtion on tuettava kuntien taloutta niin, että kunnat pärjäävät
• Valtion tulee hajauttaa valtiollisia palveluita ympäri Suomea
• Valtion tulee esimerkiksi jatkaa valtion hallinnon alueellistamistoimia

Kuntauudistus:

• Kuntien pakkoliitoksia ei hyväksytä
• Valtion tulee jatkossakin tukea taloudellisesti heikossa asemassa olevia kuntia
• Lähidemokratiaa on parannettava esimerkiksi kunnanosavaltuustoilla, lähidemokratialautakunnilla sekä muilla asukkaiden osallistumismahdollisuuksien parantamisilla

Heikin mielipiteitä Keskustan vaaliohjelmasta:

Hyvää:

• Yksityisen sektorin palveluntarjoajien pitäminen yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona joidenkin palveluiden tuottamiseen on järkevää. Joissakin asioissa yksityinen, erikoistunut yritys varmastikin on tehokkaampi ja innovatiivisempi palveluntarjoaja kuin julkinen sektori.
• Joukkoliikenteen tukeminen alueilla, joille joukkoliikenne sopii
• Koulutukseen panostaminen lienee aina järkevää, sillä tulevaisuutemme rakentuu edelleenkin osaamisen varaan
• Lähidemokratian tukeminen voi varmaankin joissakin asioissa auttaa tekemään järkevämpiä päätöksiä kunnissa

Huonoa:

• Pelkkään vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen pohjautuva ympäristöpolitiikka. En usko, että riittävän monet ihmiset lähtevät täysin vapaaehtoisesti vähentämään ympäristökuormitustaan riittävästi. Jonkinlaista kepin ja porkkanan yhdistelmää tarvitaan, jotta riittävän monet lähtevät tekemään ympäristön kannalta parempia tekoja riittävässä määrin.
• Täysin järjetön ja tehoton pelkän aluepolitiikan sanelema hajauttaminen. Yksittäiset kunnatkin hyötyvät siitä, että valtio johon ne kuuluu, on taloudellisesti hyvällä tolalla. Ei ole mitään järkeä lähteä väkisin sijoittelemaan valtiollisia virastoja, yliopistoja yms. ympäri Suomea. Sijoituspäätökset tulisi tehdä sen perusteella, mikä on koko Suomen etu.
• Samanlaisten ja samantasoisten lähipalveluiden vaatiminen koko Suomeen. Jos kansalainen haluaa asua keskellä korpea kaukana kaupungeista ja nauttia halvoista tonteista sekä luonnonrauhasta, niin hänen tulisi samalla hyväksyä, että keskellä korpea ei saa kaikki samoja palveluja kuin kaupungissa. Maksaa valtiolle aivan kohtuuttomasti esimerkiksi se, että kaikkein syrjäisimmässäkin kolkassa tulisi olla yhtä tiheässä posteja kuin kaupungeissa.
• Valtion huutaminen apuun kuntien talouden pelastamisessa. Vaikuttaa oudolta, että Keskusta kannattaa tällaista esim. Turun, Helsingin, Tampereen ja Espoon rahojen syytämistä syrjäisille pikkupaikkakunnille, vaikka samaan aikaan Keskusta vastustaa samanlaista toimintaa EU-tasolla.  Eikö Suomen tasolla pääkaupunkiseutu vastaa vähän kuin varakasta Pohjois-Eurooppaa EU-tasolla, joka rahoittaa Etelä-Euroopan valtioita, joita taas Suomessa vastaisivat taloudellisesti huonossa jamassa olevat kunnat, jotka kuitenkin vastustavat ison pahan valtion sanelupolitiikkaa. Tuntuu järjettömältä, että toisaalta valtiota vaaditaan antamaan enemmän ja enemmän rahaa kunnille, mutta samaan aikaan valtio ei saisi yhtään sanella ehtoja kunnille.

SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmat

Kunnallisvaalit lähestyvät, joten olen päättänyt tutustua kaikkien isoimpien puolueiden kansallisiin kunnallisvaaliohjelmiin. Toki näissä vaaleissa kuntakohtaiset ohjelmat näyttelevät huomattavasti merkittävämpää sijaa, mutta kansallisista ohjelmistakin saa jonkinlaisen käsityksen eri puolueiden painotuksista. Tai näin ainakin arvelin.

Olen nyt käynyt läpi melko huolellisesti SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmat. Niiden perusteella eroja ei juuri löytynyt näiden kahden puolueen välillä. Alla on 7 aihealueeseen ryhmiteltynä SDP:n ja Vihreiden kunnallisvaaliohjelmien näkemykset. Aihealueet ovat liikkuminen, rakentaminen ja kaavoitus, energia- ja jätehuolto, palvelut, talous, kuntauudistus ja turvallisuus.

Liikkuminen

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Vähemmän yksityisautoilua
• Enemmän julkista liikennettä sekä pyöräilyä ja kävelyä

Rakentaminen ja kaavoitus

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Tiivistä ja energiatehokasta rakentamista
• Asuinalueille monipuolinen asunto- ja asukasrakenne
• Tarkoittaen mm. edullisia vuokra-asuntoja

Painotuseroja:

• Vihreät korostavat hiukan enemmän puistojen ja luonnontilaisten alueiden merkitystä

Energia- ja jätehuolto

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Ilmaston lämpenemistä on estettävä energia- ja jätehuollon avulla

Painotuseroja:

• Vihreät täsmentävät: Uusiutuviin pohjautuvaa, hajautettua energiatuotantoa

Palvelut

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kunnan tulee tarjota monipuolisesti ja ilmaiseksi tai erittäin edullisesti palveluja
• Pääasiassa kunnat tuottavat palvelut itse

Painotuseroja:

• SDP:llä erityisesti: Perhekeskukset joka kuntaan

Talous

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kuntien menoja voidaan lisätä, jotta kattavat palvelut rahoitetaan

Painotuseroja:

• Vihreillä: Mieluummin veronkorotuksia kuin lisää velkaa kunnille
• SDP:llä: 
• Pienten yritysten mahdollisuuksia parannettava
• Valtion on tuettava voimakkaammin heikoimpia kuntia, jotta niiden talous kestää

Kuntauudistus

Yhteistä SDP:llä ja Vihreillä:

• Kuntien yhdistely on monessa tapauksessa tarpeen, sillä tarvitaan vahvoja kuntia

Painotuseroja:

• Vihreillä: Muodostuvien isojen kuntien sisälle luodaan pienempiä yksiköitä, pitäjiä
• SDP:llä:
• Kuntauudistusten tulee pohjautua vapaaehtoisuuteen
• Kunnan työntekijöiden 5 vuoden turva-aika tulee säilyttää

Turvallisuus

Tähän Vihreät ei ota erityisesti kantaa. SDP eroaa monikulttuurisuutta syleilevistä Vihreistä sillä, että SDP:n mielestä organisoitu kerjääminen tulee estää.

Hölmöyksiä

Vihreät toteavat, että kuntien tulisi tarjota kaikille peruspalvelut ihmisten omalla äidinkielellä. Tämä tuntuu suorastaan idioottimaiselta ja rahojen haaskaukselta. SDP:n vaatimus 5 vuoden turva-ajan säilyttämisestä taas vaikuttaa hölmöläisten touhulta. Jos kerta kuntauudistusten ideana on vahvistaa kuntia ja säästää rahaa, niin minkä ihmeen takia päällekkäisyyksiä ei saisi poistaa 5 vuoteen.