Budjetissa näkyy hallituksen ailahteleva suhtautuminen velkaantumiseen

Petteri Orpon ja Riikka Purran vetämä hallitus ei tunnu osaavan päättää, mitä mieltä se todella on valtion velkaantumisesta.

Hallitus leikkaa menoja ensi vuonna runsaalla 700 miljoonalla eurolla. Kokonaisuudessaan budjetin loppusumma on 88 miljardia euroa eli leikkaukset ovat alle prosentin koko budjetista. Budjetissa leikataan työttömyystukia ja tehdään muitakin säästöjä sosiaaliturvaan, jotta velkaantumista hillittäisiin. Leikkaukset osuvat erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi pienituloisia tai jopa köyhiä. Nämä leikkaukset tulevat tekemään kipeää esimerkiksi opiskelijoille ja pääkaupunkiseudulla asuville matalapalkka-alojen työntekijöille.

Leikkauksia tarvitaan, sillä valtion velkaantuminen täytyy saada hallintaan. Mutta leikkausten osalta jätetään monia mahdollisuuksia käyttämättä, jotka auttaisivat valtion taloutta enemmän, eivätkä olisi yhtä kipeitä kansalaisille. Räikeimpänä sivuutettuna säästötoimena toimivat yritystuet. Niistä ei aiota leikata lainkaan, vaikka niistä saataisiin helposti ainakin parin miljardin säästöt. Vuonna 2022 suoria yritystukia jaettiin lähes 2 miljardia euroa ja erilaisia verotukia yli 7 miljardia euroa yhteisistä rahoista. Onkin suorastaan irvokasta, ettei näitä hyödyttömiä tukia karsita.

Myös varakkaat eläkeläiset olisi ollut syytä ottaa mukaan säästötalkoisiin. Eläkemenoissa säästettäisiin reilu miljardi euroa, jos työeläkeindeksi jäädytettäisiin vuodeksi. Jos jäädytys tehtäisiin kahdeksi vuodeksi, vaikutus olisi enimmillään lähes 2 miljardia euroa. Koko hallituskauden mittainen eläkkeiden jäädytys tuottaisi vuonna 2027 yli kolmen miljardin euron eläkesäästön. Kun tätä vertaa nyt budjetissa päätettyihin leikkauksiin nähdään, että pelkästään yhden vuoden työeläkeindeksin jäädytys tuottaisi enemmän säästöjä kuin kaikki nyt päätetyt leikkaukset. Eikä eläkkeiden korotuksen jäädyttäminen yhdeksi vuodeksi olisi kovinkaan paha isku. Eläkkeistä olisi siis saatavissa todella merkittäviä säästöjä hyvinkin pienillä toimilla. 

Hallituksen ailahtelevainen suhtautuminen valtion velkaan näkyy tulopuolella. Budjetissa nimittäin toisaalta kevennetään verotusta, mikä pahentaa velkaantumista. Palkansaajien verotus kevenee kaikissa tuloluokissa. Kuitenkin sekä suhteellisesti että absoluuttisesti suurimmat kevennykset kohdistuvat yli 10 000 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Kaikenkaikkiaan verotus kevenee lähes 400 miljoonaa euroa. Tämä tulee vähentämään valtion tuloja eli veronkevennykset lisäävät tarvetta ottaa velkaa. Useat tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että verojen keventäminen ei nosta ainakaan merkittävästi työn määrää tai taloudellista toimeliaisuutta, mikä siten nostaisi verotuloja. Eli ainakin lyhyellä tähtäimellä verojen leikkaaminen nostaa valtion tarvitseman velkarahan määrää. 

Lopputuloksena velkaantuminen jatkuu pahana. Velkaa otetaan 11,5 miljardia euroa. Tämä näyttää surkealta epäonnistumiselta kun sitä vertaa Kokoomuksen vaaliohjelman iskulauseeseen: "Nyt on oikea aika lopettaa velaksi eläminen". Varsinkin kun paljon enemmänkin olisi ollut tehtävissä. Purra on maininnut, että lisätoimenpiteitä tarvitaan velkaantumisen hillitsemiseksi. Hän on kertonut henkilökohtaisena mielipiteenään, että myös veroja tulisi tarkastella valtion talouden tervehdyttämisen kannalta. Toivottavasti näin tehdään.

Politiikassa puhutaan liikaa arvoista

Tänä vuonna mediassa on näkynyt paljon tällaisia otsikoita:

• Sdp:n Mäkynen syyttää Orpoa johtajuuden ja arvojen puutteesta (HS, 30.6.2023)
• Nyt punnitaan arvot, kun RKP ja PS rimpuilevat hallitukseen (YLE, 29.4.2023)
• Maailmassa on menossa kova arvojen taistelu (Demokraatti, 17.5.2023)
• Näin puolueet sijoittuvat arvokartalle (Iltalehti, 21.2.2023)

Puolueet tuovat vahvasti esiin arvoja myös omassa viestinnässään. Esimerkiksi SDP kuvailee itseään näin nettisivuillaan: "SDP on arvoihin pohjautuva lähes 40 000 jäsenen puolue." Arvot-kohdassa kerrotaan SDP:stä, että: "Perusarvojamme ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Sosialidemokratian arvoja toteutetaan ennen muuta demokratian, hyvinvointiyhteiskunnan ja yhteistyön kautta. Yhteiskunnan on taattava jokaiselle jäsenelleen reilut mahdollisuudet oman elämänsä rakentamisessa." 

Vertailun vuoksi Kokoomus kertoo omia arvojaan käsittelevällä sivulla niistä näin: "Kokoomus haluaa kehittää Suomea vapaaseen länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen perustuvana avoimena yhteiskuntana, jossa yksilönvapaus ja ihmisoikeudet on turvattu." Samalla sivulla jatketaan: "Kokoomus ja sen aate ovat osa demokraattisten maiden keskustaoikeistolaisten puolueiden muodostamaa yhteisöä. Se jakaa samat yhteiset vapauden ja demokratian arvot ja haluaa niiden pohjalta tehdä työtä ihmisten, yhteiskuntien ja ympäristön hyväksi."

Sekä SDP:n että Kokoomuksen arvot kuulostavat varmaan lähes jokaisen suomalaisen mielestä varsin kelvollisilta. Tuskinpa juuri kukaan kokoomuslainenkaan vastustaa SDP:n mainitsemia vapautta, tasa-arvoa tai reiluja mahdollisuuksia. Tai vastaavasti tuskinpa kovinkaan moni sosiaalidemokraatti moittisi halua parantaa ihmisten, yhteiskuntien tai ympäristön tilaa. Mutta tämänkin takia tällaiset julkilausutut arvot ovat käytännössä täysin arvottomia. Koska puolueiden ja poliitikkojen mainitsemat arvot ovat niin yleismaailmallisia ja epämääräisiä, ei niistä juurikaan ole ohjaamaan käytännön politiikkaa tai auttamaan äänestäjiä valitsemaan, ketä äänestäisivät. 

Mutta epämääräisiin arvoihin keskittymisessä on paljon suurempikin ongelma kuin niiden samankaltaisuus. Puhe on halpaa. Jokainen isompi puolue pystyy helposti palkkaamaan muutaman taitavan markkinatutkijan sekä sanasepon, jotka sitten kartoittavat isojen massojen tuntoja ja niiden pohjalta kirjoittavat sellaiset myyntipuheet arvoista, jotka uppoavat mahdollisimman moneen potentiaaliseen äänestäjään. Julkilausutut arvot ovat täysin arvottomia, jolleivat ne myös näy poliitikon toiminnassa.

Aloittelevia käsikirjoittajia neuvotaan rakentamaan tarina niin, että päähenkilö joutuu tarinan aikana tekemään kipeitä valintoja, jotka paljastavat päähenkilön todellisen luonteen. Jos esimerkiksi käsikirjoittaja tahtoo viestiä elokuvan katsojalle, että päähenkilö on luotettava ystävä, hän rakentaa kohtauksen, jossa sankari joutuu valitsemaan henkilökohtaisen kärsimyksen tai ystävän pettämisen välillä. Thelma ja Louise olisi paljon surkeampi leffa, jos Thelma hylkäisi ystävänsä poliiseille tämän ammuttua häntä uhanneen miehen. Sen sijaan sellainen on tyypillisen surkeaa käsikirjoittamista, jossa menestyvän sankarin luonteen hyvyyttä koetetaan tuoda esiin sillä, että tämä antaa muutaman dollarin kohtaamalleen kodittomalle.

Samaan tapaan meidän pitäisi tarkastella poliitikkojen arvoja näiden tekemien valintojen perusteella. Vaikka poliitikko kuinka kertoisi, että koulutus on hänelle tärkeää, mutta sitten äänestää koulutuksen leikkausten puolesta, meidän pitäisi tajuta, että ei se koulutus sitten ollutkaan tälle niin tärkeää. Tai jos tietty puolue mainostaa puolustavansa ihmisoikeuksia, mutta samalla estää terveydenhoidon paperittomille maahanmuuttajille, niin jälleen tekojen valossa ihmisoikeuksista voidaan näköjään joustaa paljonkin.

Mitkä ovat mielestäsi olleet räikeimpiä esimerkkejä viime vuosilta poliitikkojen julkilausuttujen arvojen ja näiden tekojen välillä?