Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi

Paula Risikon ehdotus sosiaaliturvan muuttamisesta vastikkeelliseksi herättää niin suurta ihmetystä, että asiaan täytyy pureutua tarkemmin. Ehdotettu muutos tarkoittaisi sitä, että saadakseen tukia työttömän täytyisi tehdä erilaisia tehtäviä. Sitä Risikko ei kerro, mitä nämä tehtävät olisivat. Kuitenkaan ne eivät olisi sellaisia, joihin muuten palkattaisiin joku työntekijä.

Arvioidakseni ehdotuksen järkevyyttä, pyrin ensin tunnistamaan muutoksella saavutettavat hyödyt nykytilanteeseen verrattuna. Ministeri itse perustelee ehdotusta sillä, että muutos estäisi tuen saajia syrjäytymästä, koska heidän olisi pakko osallistua tavalla tai toisella yhteiskunnan toimintaan. Syrjäytyminen on aidosti todellinen vaara työttömille, joten jos ehdotus merkittävästi vähentäisi syrjäytymistä, niin hyöty olisi todellinen. Tosin syrjäytymistä pitäisi ehkäistä aika paljon, jotta saatu hyöty ylittäisi ehdotuksesta seuraavat ongelmat.

Analyysiä varten tarkastellaan muutosta kahden erilaisen työttömän näkökulmasta. Toinen esimerkkityöttämistä on motivoitunut löytämään itselleen mahdollisimman nopeasti itselleen parhaiten sopivan uuden työpaikan, jossa hän voi hyödyntää osaamistaan ja kokemustaan. Toinen työttömistä on puolestaan syrjäytymiseen taipuvainen, helposti erakoituva ja työnhakuun motivointia kaipaava.

Uudistushan tarkoitti sitä, että saadakseen työttömyystukea työttömän pitäisi suorittaa erilaisia yhteiskunnan hänelle määräämiä tehtäviä. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan voisi olla yhteiskunnalle kovinkaan hyödyllisiä, sillä muuten niistä voitaisiin maksaa palkkaa eli joku muu voitaisiin palkata tekemään niitä. Käytännössä tällaisia yhteiskunnan kannalta vähän hyödyttäviä tehtäviä voisivat olla erilaisille työnhakukursseille osallistumista sekä elämäntaitovalmentajien kuuntelemista. Lyhyesti tehtävät voisivat olla sellaisia, joilla kuviteltaisiin parannettavan työttömän mahdollisuuksia löytää itselleen uutta työtä. Toinen tyyppi tehtävistä voisi olla käpyjen keräämistä, katujen lakaisua tai muuta niin heikosti tuottavaa työtä, että niitä tekemään ei vain ole mitään järkeä palkata ketään.

Tarkastellaan näitä tehtäviä motivoituneen henkilömme kannalta. Jos CV:n kirjoituskursseista ynnä muista sellaisista olisi hänen työnhakunsa kannalta hyötyä, hän osallistuisi niille vapaaehtoisestikin. Jos niistä taas ei juurikaan ole apua hänelle sopivan työpaikan löytymisen kannalta, tuhlaa hän niille osallistumalla aikaansa, jota hän voisi käyttää jollakin toisella, paljon tehokkaammalla tavalla hakea töitä. Sama juttu jos hänet pakotetaan käyttämään aikaansa käpyjä keräämällä tai katuja lakaisemalla, niin hänellä on vähemmän aikaa oikeasti hänelle sopivan työpaikan etsimiseen. Eli motivoituneen henkilön kannalta uudistuksesta olisi pelkkää haittaa.

Syrjäytymisvaarassa olevan henkilön näkökulmasta erilaisille CV:n kirjoituskursseille sekä käpyjen keräämispartioihin osallistuminen voisi tosiaan ehkäistä syrjäytymistä. Olisihan hänelle ainakin jotain tapahtumia, joihin osallistua ja joissa tavata muita ihmisiä. Olettaen tietysti, että henkilö ei jo olisi niin syrjäytynyt, että hän jättäytyisi niiltä pois tukien menettämisen uhallakin.

Mutta kumpaa näistä esimerkeistä valtaosa työttömistä muistuttaa enemmän? Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että valtaosa työttömistä haluaa löytää itselleen töitä. Eli uudistuksesta ei olisi heidän kannaltaan mitään hyötyä, vaan todennäköisesti pelkästään suurta haittaa. Lisäksi tällainen pakonomainen kurssittaminen ja tehtävien keksiminen aiheuttaisi yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia monelle tapaa. Kurssien järjestäminen maksaa sekä työttömien osallistuvuuden seuraaminen maksaa.

Paljon fiksumpaa olisi siirtyä kansalaispalkan suuntaan ja kannustaa ihmisiä kaikin keinoin ottamaan vastaan sellaista hyödyllistä työtä, josta edes joku on valmis jotain maksamaan.

Työurien pidentäminen alkupäästä

Nyt on jo saatu dataa tukemaan sitä, mikä oli odotettavissakin opintoaikojen rajausten vaikutuksesta opiskelijoiden valmistumisnopeuteen. Opintoaikojen rajaus ei ole vaikuttanut mitenkään opiskelijoiden valmistumisaikoihin. Tämähän on täysin luonnollista, koska opintoaikojen rajaus on itseasiassa ollut pelkästään silmänlumetta. Ja hyvä niin. Sen takia silmänlumetta, että käytännössä jokainen yliopistotasoinen opiskelija on saanut opinnoilleen lisäaikaa tarvittaessa. Mikä onkin ehdottoman järkevää. Olisi valtavaa haaskausta potkaista joku juuri lopputyötään aloitteleva opiskelija ulos yliopistosta vain siksi, että hänellä tuli tietty määrä vuosia opintojen aloituksesta täyteen.

Opintoaikojen näennäisen rajauksen ainoa todellinen vaikutus on ollut byrokratian lisääminen opinahjoissa, kun määräaikaa lähestyvät opiskelijat ovat joutuneet tekemään lisäaika-hakemuksia ja henkilökunta on joutunut näitä hakemuksia hyväksymään.

Selvyyden vuoksi korostan vielä, että minusta on hyvä, ettei opintoaikojen rajausta ole todellisuudessa toteutettu. Jos pitäisi valita, valmistuuko tietty henkilö 6 - 10 vuodessa tai ei lainkaan, niin ehdottomasti on parempi, että opiskelijan sallitaan valmistua pari vuotta ihanneaikaa myöhemmin. Kuitenkin tavoiteajassa valmistumista kannattaa tukea ja opiskelijoita tulee tukea sopivan ripeään valmistumiseen, koska yhteiskunta ja opiskelija itsekin hyötyvät keskimäärin enemmän kohtuullisen nopeasta valmistumisesta.

Hyviä lääkkeitä opiskelijoiden valmistumisaikojen ripeyttämiseen sekä työurien pidentämiseen alkupäästä olisivat mielestäni:

1. Erilaisten opintotukien pitäminen riittävän korkealla tasolla siten, että opiskelijoiden on mahdollista opiskella päätoimisesti. Tällä hetkellä opintotuki yleisesti ottaen on riittävän korkea, jotta opintoihin keskittyminen on mahdollista, mikäli hyödyntää myös halvat opiskelija-asunnot, eikä tavoittele erityisen korkeaa elintasoa opintojen aikana.

2. Opintorahan myöntämisen muuttaminen niin, että se kannustaa nopeaan valmistumiseen. Opintotukea voi saada yhtä tutkintoa varten yhteensä 55 kuukaudelta. Kuitenkin tällä hetkellä mikäli valmistuu niin, ettei ole käyttänyt kaikkia noita tukikuukausia, ei opiskelija hyödy siitä mitään. Opiskelijoita voisi kannustaa valmistumaan nopeammin siten, että opiskelijalle maksettaisiin opintojen päättyessä jäljelle jääneet tukikuukaudet, joita hän ei ole ennättänyt vielä saamaan.

3. Varusmiespalveluksen lyhentäminen tai useamman vapauttaminen siitä kokonaan. Tällä hetkellä varusmiespalveluksen takia noin 80% miehistä valmistuu opinnoistaan noin vuoden myöhemmin kuin jos he eivät olisi joutuneet käymään armeijaa.

4. Opintojen kehittäminen niin, että tehokkaampi opiskelu on mahdollista. Suomalaisissa yliopistoissa pitäisi ehdottomasti ottaa käyttöön esimerkiksi Courserasta tutut videoluennot, joita opiskelijat voisivat seurata silloin, kun se heille parhaiten sopii. Tällä hetkellä opiskelijoilla saattaa mennä useamman kurssin luennot toistensa kanssa päällekkäin, jolloin kaikkia haluttuja kursseja ei voi suorittaa saman opintojakson aikana. Ja pahimmassa tapauksessa tiettyjen kurssien osalta täytyy odottaa vuosi, ennen kuin kurssin voi suorittaa uudestaan.

5. Opinto-ohjaukseen lukioissa ja ammattikouluissa sekä jo peruskoulussa pitäisi panostaa paljon enemmän. Nuoria pitäisi auttaa löytämään heitä kiinnostava ja heille sopiva ala mahdollisimman nopeasti. Nyt useilla nuorilla menee useampi vuosi siihen, että oma ala löytyy. Nuoret pitävät välivuosia ja/tai vaihtavat useampaan otteeseen opiskelupaikkaa. Opiskelupaikan vaihtamista ei missään nimessä saa estää, mutta paremmalla opastuksella ja faktojen kertomisella tulisi parantaa mahdollisuuksia, että nuori valitsee nopeamman sen hänelle parhaiten sopivan alan ja opiskelupaikan.

Tässä nyt joitakin konsteja, joilla uskoisin työurien pidentyvän alkupäästä.

Palkkojen alentaminen

EK sekä monet muut tahot ovat esittäneet, että Suomessa kannattaisi toteuttaa laaja palkkojen alennus, jotta vientiyritystemme kilpailukyky parantuisi ja sitä kautta turvaisimme vientiteollisuuden tuottamia työpaikkoja. Minua nämä palkkojen alennuspuheissa käytetyt perustelut eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet seuraavista syistä.

Kansantaloustieteilijät ovat tutkineet viennin sekä toisaalta kotimaisen kysynnän vaikutusta Suomen työllisyyteen. Näiden tutkimusten perusteella suomalaisista työpaikoista noin neljännes riippuu viennistä, reilut 10 prosenttia tulee ns. pääoman muodostuksesta, vajaa kolmannes julkisesta kulutuksesta ja loput noin 35 prosenttia yksityisestä kulutuksesta. Kotimaisen, yksityisen kulutuksen merkitys työpaikkojen muodostukselle on siis kaikkein suurin. Asiaan voi perehtyä tarkemmin esimerkiksi täältä.

Mikäli palkkoja alennetaan, vientiteollisuutemme kilpailukyky tosiaan hiukan paranisi. Kuitenkaan esimerkiksi 5% palkkojen alennus ei nostaisi samassa suhteessa viennin määrää, koska itseasiassa palkkojen osuus vientiteollisuutemme kilpailukyvystä on varsin pieni. Eivät esimerkiksi Nokian kännykät menesty tai ole menestymättä sen takia, kuinka paljon suomalaisille insinööreille maksetaan palkkaa. Paljon ratkaisevampaa on se, kuinka hyviä Nokian kännykät ovat verrattuna Applen tai Samsungin puhelimiin. Mutta palkkojen alennus kuitenkin parantaisi jossain määrin vientiteollisuutemme asemaa ja siten lisäisi vientiteollisuutemme mahdollisuuksia tarjota työpaikkoja suomalaisille.

Kuitenkin koska yksityisen, kotimaisen kulutuksen merkitys työpaikkojen määrälle on huomattavasti merkittävämpi kuin vientiteollisuuden, tulee palkkojen alennuksen vaikutusta tarkastella erityisesti kotimaisen yksityisen kulutuksen näkökulmasta. Jos palkkoja alennetaan, vähentää se heti suoraan yksityistä kulutusta. Jos ihmiset saavat 5% vähemmän palkkaa, vähentävät he samalla myös kulutustaan. Jolloin myös yksityisen kulutuksen varassa olevat työpaikat vähenevät. Eli palkkojen alennuksen vaikutus kokonaistyöllisyyteen olisi selvästi negatiivinen.