Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 2

Jatkoa aikaisempaan

Tämä kirjoitus jatkaa siitä, mistä kirjoitin viikko sitten. Toki olen Suomen talouskasvun puutteesta ollut huolissani aiemminkin, joten kannattaa vilkaista myös nämä kirjoitukset:

• Suomi suossa
• Suomi heittämässä pyyhkeen kehään talouskasvun tavoittelussa

Miten saada teollisia investointeja Suomeen

Usein kuulee väitettävän, että energian ja erityisesti sähkön korkea hinta Suomessa hankaloittaisi teollisten investointien houkuttelua tänne. Pöyry tarkasteli tätä vuonna 2018 tekemässään sähkön kustannusvertailussa eri maiden kesken. Tämän tutkimuksen mukaan suuren, energiaintensiivisen teollisuuslaitoksen sähkön hinta eri maissa olisi seuraavanlainen:

1. Halvinta sähkö on Norjassa 29,5 €/MWh eli 28% halvempaa kuin Suomessa
2. Ruotsi 34,9 €/MWh eli 14% halvempaa kuin Suomessa
3. Saksa 40,5 €/MWh eli suunnilleen sama kuin Suomessa
4. Suomi 40,8 €/MWh
5. Hollanti 44,2 €/MWh eli 8% kalliimpaa kuin Suomessa
6. Puola 50,8 €/MWh
7. Tanska 53,1 €/MWh eli 30% kalliimpaa kuin Suomessa
8. Viro 54,1 €/MWh
9. USA 54,5 €/MWh
10. Iso-Britannia 82,7 €/MWh eli yli tuplasti sen, mitä sähkö maksaa Suomessa

Ruotsissa teollisia investointeja on tehty selvästi enemmän kuin Suomessa ja siellä sähkö on noin 14% halvempaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta Tanskassa sähkö on selvästi (30%) kalliimpaa energiaintensiiviselle teollisuuslaitokselle ja silti siellä on investoitu teollisuuteen suunnilleen saman verran kuin Suomessa viime vuosina. Eli sähkön hinta tuskin on se ratkaiseva tekijä hidastamassa investointeja.

Alla tutkimus & kehitys-intensiteetti maailman 12 kärkimaassa, Kiinassa ja EU- ja OECD-alueilla vuosina 2007–2017/2018 (lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators)

Suomi on tippunut tutkimus- ja kehitystoiminnassa maailman kärjestä Belgian kanssa samalle tasolle. Ruotsi ja Tanska ovat selvästi meitä edellä. 

Vuonna 2014 Suomessa kevennettiin yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Viime hallituskaudella solmittiin kilpailukykysopimus, joka pidensi työaikaa ja leikkasi julkisen sektorin lomarahoja. Silti nämäkään keinot eivät kääntäneet teollisuuden investointeja nousuun. 

Jotkut aina väläyttävät yksittäisille suuryrityksille myönnettäviä tukia hyvänä porkkanana saada isoja teollisuusinvestointeja. Kuitenkin yleensä tällä tavalla yhteiskunnan suorilla tuilla saadut työpaikat tulevat todella kalliiksi. Jos yhteiskunnan tuella saatu teollisuuslaitos työllistääkin 1000 henkeä, niin sitten tukien aiheuttama aukko verotuloissa pakottaa pitämään esimerkiksi muun verotuksen korkeammalla, minkä vuoksi useat pienet yritykset eivät puolestaan pysty työllistämään niin paljon. Eli usein isojen yritysten investointituki tuottaa nettona vain hienoja otsikoita ja tyytyväisenä lehtien sivuilla myhäileviä poliitikkoja. 

No mitä sitten pitäisi tehdä? McKinseyn tutkimus näyttää, että yhteiskunnan tuki investointien houkuttelemiseksi on hyödyllisintä silloin, kun siitä hyötyvät yksittäisen yrityksen sijasta kokonainen yritysten ekosysteemi. Esimerkiksi yhteiskunnan voi olla järkevää kustantaa tieverkoston tai esimerkiksi sataman kehittämistä erityisesti silloin, jos siitä hyötyvät useat samalla alueella olevat yritykset ja se auttaa toisiaan tukevien yritysten verkoston muodostumisessa.

McKinseyn tiivistelmä Suomen perustulokokeilun tuloksista

Olen aiemmin kirjoittanut Suomen perustulokokeilusta. Kaikista puutteistaan huolimatta pidän sitä yhtenä Sipilän hallituksen hienoimmista saavutuksista. Oli todella hienoa, että rohkeasti kokeiltiin uudenlaista politiikkaa ja pyrittiin saamaan siitä hyödyllistä tietoa jatkopäätöksiä varten. Se todisti, että kaikista hankaluuksistaan huolimatta myös yhteiskunnallisissa asioissa on mahdollista edes jossain määrin toteuttaa aitoja, tosielämän kokeiluja. 

Viime syksynä McKinseyn konsultit kirjoittivat hyvän tiivistelmän Suomen perustulokokeilusta. Tunnen yhden näistä tiivistelmän kirjoittajista ja tiedän, että hän on äärimmäisen fiksu ja analyyttinen tyyppi. Sen takia suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän tiivistelmään, jos se on sattunut aiemmin menemään ohi.

Laiskoja tai siis kiireisiä lukijoita varten teen palveluksen. Alla on tiivistelmän tiivistelmä:

• Perustulokokeilu paransi hiukan työllisyyttä. Muutos positiiviseen suuntaan oli pieni, mutta tämä on silti erittäin merkittävä tulos. Monet vastustavat perustuloa, koska pelkäävät ihmisten jäävän laiskottelemaan. Ja tämä tutkimus osoitti, ettei tähän pelkoon ole aihetta, kunhan perustulo pidetään riittävän pienenä.
• Perustuloa saaneiden elämänlaatu parantui merkittävästi. Ja politiikanhan pitäisi tähdätä siihen, että ihmiset olisivat onnellisempia. 

Miten saada talouskasvua Suomeen, osa 1

Valtiovarainministeriön raportti kuvaa heikkoa taloustilannetta

Valtiovarainministeriön tuore virkamiesraportti nostaa esiin useita ongelmia Suomen talouskasvussa. Suomen henkeä kohti laskettu BKT on jäänyt jälkeen verrokkimaiden kehityksestä. Tämä johtuu suurelta osin hitaasta tuottavuuskasvusta ja alhaisesta työllisyysasteesta. Jotta elämä Suomessa pysyisi miellyttävänä myös tulevaisuudessa, meidän täytyy löytää keinoja kirittää talouskasvua. Sen takia aionkin kirjoittaa useamman jutun talouskasvuun liittyen.

Mistä talouskasvu yleensäkään syntyy?

Tässä talouskasvua Suomeen -juttusarjan ensimmäisessä osassa keskityn kuvaamaan, mistä talouskasvua ylipäätään syntyy nykyisen taloustieteen perusteella. Näitä talouskasvun ajureita ovat:

• Fyysinen pääoma eli koneet, laitteet, tehtaat, tiet ja satamat, tietokoneet, työvälineet jne.
• Työvoiman osaaminen eli henkinen pääoma, jota tukee koulutus ja kaikenlainen työn tehokkuutta parantava oppiminen
• Työvoiman määrä eli mitä useampi ihminen taloudessa tekee tuottavia töitä, sitä enemmän talous kasvaa
• Loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset, esimerkiksi täysin uudenlaiset tuotekategoriat kuten tablettitietokoneet tai suoratoistopalvelut. Myös uudenlaiset työskentelytavat kuten vaikkapa Toyotan aikoinaan kuuluisiksi tuomat lean-menetelmät kuuluvat tähän kategoriaan.
• Kuinka hyvin ihmisten osaaminen, motivaatio ja luontaiset taipumukset osuvat yhteen sen kanssa, millaista työtä he tekevät. Esimerkkinä erittäin huonosta sopivuudesta ajatelkaapa, jos Stephen Hawking olisi päätynyt raudoittajaksi. Hyvä esimerkki henkilön ja hänen työnsä sopivuudesta puolestaan voisi olla Steve Jobs Applen pääjohtajana. Niin hankala tyyppi tuskin olisi pärjännyt oikein missään muussa hommassa, mutta innovatiivisen teknologiayrityksen johtajana hän oli mitä parhain.

Miten Suomi pärjää tällä hetkellä kunkin talouskasvun ajurin osalta?

Aloitetaan tarkastelu fyysisen pääoman osalta. Sitä on helpoin seurata teollisten investointien suuruudella. Ja siinä Suomella on mennyt jo pitkään huonosti. Teollisuuden investoinnit Suomeen romahtivat vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen eivätkä ole siitä kunnolla nousseet. 

Osaaminen on toki muutakin kuin virallista, tutkintoihin tähtäävää koulutusta, mutta sen avulla työvoiman osaamista ja yleistä oppimishalukkuutta on helpoin tarkastella. Eikä silläkään saralla mene kauhean hyvin. Suomen työikäisten koulutustaso on toki edelleen kansainvälisesti vertaillen korkea. Kuitenkin nuorten aikuisten koulutustason kasvu on kääntynyt jo laskuun, ja Suomen koulutetuin ikäryhmä on nyt 40–44 –vuotiaat. 

Työvoiman määrän suhteen Suomessa menee kaikkein heikoimmin. Meillä sekä työikäisten määrä vähenee, minkä lisäksi työikäisistäkin aivan liian harva on töissä. Väestön vanhetessa sekä syntyvyyden laskiessa tilanne näyttää työvoiman määrän suhteen menevän huonompaan ja huonompaan suuntaan.

Entäs sitten ne loistavat ideat ja uudenlaiset oivallukset? Suomessa on onneksi joitakin startupeja, jotka ovat kasvaneet kiitettävästi. Loistavimpana esimerkkinä hienoista oivalluksista toimikoon Supercellin mobiilipelit. Startup-yritysten rahoitus on kasvanut kohisten viimeiset kymmenen vuotta. Toisaalta meidän isot teollisuusyrityksemme eivät ole mitään kovin järisyttävää tuoneet tähän maailmaan. Nesteen biopolttoaineet lienevät paras onnistuminen isojen yritysten ideoiden sarjassa.

Jätän viimeisen tekijän tarkastelun myöhempiin blogikirjoituksiin, sillä se vaatii enemmän pohdintaa.

Hyviä podcasteja politiikasta

Area 45

Trumpin presidenttikauteen keskittyneistä podcasteista mielenkiintoisin on Area 45. Siinä tarkasteltiin amerikkalaisittain erittäin harvinaiseen tapaan melko puolueettomasti Trumpin ja hänen hallintonsa toimia. Podcastissa nostettiin esiin sekä onnistumisia että epäonnistumisia, mikä oli erittäin virkistävää vaihtelua tyypilliseen äärimmäisen puolueelliseen tapaan tarkastella USA:n politiikkaa. 

Muut Hoover Institutionin podcastit

Area 45 on konservatiivisen Hoover Institutionin tuottama. Heiltä löytyy myös muitakin mielenkiintoisia podcasteja, kuten esimerkiksi The Grumpy Economist. Nyt siirryttyämme Bidenin aikakauteen edellä mainostamani Area 45 on päättynyt, mutta sen tilalle on kuulemma tulossa vastaavanlainen podcast, jossa vastaavasti seurataan sekä kommentoidaan Bidenin hallinnon toimia. Odotan sitä mielenkiinnolla.

Politbyroo

Kotimaan politiikkaa olen seurannut kahden podcastin kautta. Politbyroo ottaa kerran viikossa kantaa Suomen poliittisiin ilmiöihin. Siinä kolme vakiokeskustelijaa, Sini Korpinen, Matti Parpala ja Juha Töyrylä, kommentoivat välillä kipakastikin ajankohtaisia asioita. Sini edustaa liberaalia siipeä ollen lähellä Kokoomusta, mutta välillä sitä haukkuen. Juha taas on täysillä SDP:n asialla, kun taas Matti pitää oman puoluekantansa podcastissa enemmän piilossa. 

Politiikkaradio

Politiikkaradiossa puolestaan ääneen pääsevät vaihtuvat vieraat. Haastateltavina ovat kuhunkin aiheeseen sopivat asiantuntijat tai päättäjät. 

Suosituksia podcasteista

Mistä podcasteista olet pitänyt? Olisiko jotain hyviä suosituksia?