Maailma ei päättynyt vuonna 2012, mutta silti vuosi jäänee historiaan ainakin Suomessa tuskallisten irtisanomisten ja YT-neuvotteluiden vuotena. Vuosi 2011 ei sekään kohdellut työpaikkoja hellällä kädellä, mutta vuosi 2012 on ollut paljon pahempi. Isoja irtisanomisia ovat tehneet mm. Nokia, Metso, UPM, Tieto, Puolustusvoimat ja erilaiset mediatalot. Isojen massairtisanomisten lisäksi monet pienemmät yritykset ovat antaneet potkuja työntekijöilleen. Kaikenkaikkiaan potkut on vuonna 2012 Suomessa saanut reippaasti yli 10 000 ihmistä, minkä lisäksi vielä suurempi joukko on ollut lomautettuna.
Irtisanomiset ja lomautukset saavat ihmiset useimmiten miettimään huomattavasti aikaisempaa tarkemmin rahojensa käyttöä. Ja kun saman vuoden aikana riittävän moni suomalainen joutuu vähentämään kulutustaan, vähentää se kotimaista kysyntää ja siten vauhdittaa entisestään talouden alamäkeä. Ja tästä taas seuraa lisää irtisanomisia ja lomautuksia, kun yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintaansa madaltuneeseen kysyntään. Ja irtisanottujen on hankalampi saada töitä aikana, jolloin monet yritykset käyvät YT-neuvotteluja. Tämän noidankehän seurauksena yhteiskunnalle aiheutuva shokki vain pahenee.
Monen taloustieteilijän mielestä julkisen sektorin tulisi tasata talouden syklejä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yksityisen sektorin kysynnän laskiessa valtio lisää investointejaan esimerkiksi teitä ja junaratoja rakentamalla. Tai talouden uhatessa ylikuumentua korotetaan veroja sekä säästetään julkisissa menoissa ja yritetään näin hillitä talouden kierrosten karkaamista käsistä. Irtisanomisten osalta olisi toivottavaa, että valtio voisi jotenkin jakaa irtisanomisia pidemmälle ajalle niin, ettei yhtenä vuonna annettaisi murskaavan paljon potkuja.
Kuitenkin yritysten kannalta on ymmärrettävää, että potkuja annetaan samaan aikaan muiden yritysten kanssa. Ensinnäkin taloudessa menee yleisesti huonosti, jolloin lähes alalla kuin alalla on yksittäisen yrityksen näkökulmasta ymmärrettävää karsia menoja. Lisäksi kun tietty yritys antaa potkuja samaan aikaan monen muun yrityksen kanssa, ei tämä poispotkiva yritys saa potkujen antamisesta niin huonoa mainetta ja negatiivista julkisuutta, kuin jos se tekisi yhtä isot irtisanomiset silloin, kun irtosanomiset ovat harvinaisempia. Irtisanomiset on paljon helpompi perustella yrityksen sidosryhmille, kun ne tehdään sellaiseen aikaan, kun monet muutkin yritykset irtisanovat. Uskon, että tämän takia vuonna 2012 on tehty myös sellaisia irtisanomisia, jotka olisivat voineet odottaa vuoteen 2013 saakka tai myöhempäänkin. Yhteiskunnan kannalta tämä joukkoirtisanomisten osuminen tietylle vuodelle on kuitenkin erittäin hankalaa.
Valtio voisikin yrittää kannustaa yrityksiä hajauttamaan irtisanomisiaan pidemmälle ajalle. Yksi keino tähän voisi olla, että irtisanovat yritykset saisivat hyvityksen jokaisesta irtisanotusta, joka saa uuden, vastaavantasoisen työpaikan esimerkiksi 4 kk sisällä irtisanomisista. Esimerkiksi jos Yritys X aikoo irtisanoa 50 ihmistä lähivuosina, niin tällainen kannuste voisi saada yritykset pitämään nämä 50 henkeä itsellään töissä vielä hiukan pidempään, kunnes muualla taloudessa menee paremmin ja näiden 50 hengen mahdollisuudet saada nopeasti töitä jostain toisesta yrityksestä paranevat. Tällainen kannuste myös kannustaisi yrityksiä pitämään paremmin huolta työntekijöidensä osaamisesta ja markkina-arvosta.
torstai 27. joulukuuta 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Telakkateollisuus ja valtioiden tuet
Turun telakan omistava STX-yhtiö on saanut ison laivatilauksen ja nyt se pohtii, valmistaako se risteilijän Suomessa vai Ranskassa sijaitsevilla telakoillaan. STX on esittänyt Suomen valtiolle rakennustyön rahoittamista ehtona sille, että valmistus tapahtuu Suomessa sijaitsevalla telakalla. STX vaatii Suomen valtiolta 50 miljoonan euron lisälainaa ilmeisestikin melko pienellä korolla, jotta valmistustyö tapahtuisi Suomessa.
Televisiossakin aiheesta esiintynyt vuorineuvos Martin Saarikangas kannattaa lisälainan myöntämistä, vaikka se onkin periaatteessa vastoin Finnveran sääntöjä. Kuitenkin esimerkiksi ranskalaiset eivät kuulemma epäröi tukea omaa telakkateollisuuttaan. Hän perustelee tätä lisälainan myöntämistä sillä, että valmistustyö tuo meille maksetut lainarahat reippaasti takaisin verotuloina, korkoina ja ihmisten työllistymisellä. Ja tämähän kuulostaa ihan järkevältä. Miksemme me tukisi Suomessa telakkateollisuutta, jos kerta niin tekevät muutkin EU-maat ja tässä tapauksessa erityisesti samasta tilauksesta kilpaileva Ranska.
Jos kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta sen välillä, kannattaako Suomen tässä yhdessä tapauksessa antaa halpaa lisälainaa korealaiselle telakkayhtiölle vai ei, niin itsekin olisikin Saarikankaan kanssa enemmän samaa mieltä. Tosin se, että yhtiö ei kuulemma saa rahaa vapailta markkinoilta, vihjailee siihen suuntaan, että lainan takaisinmaksu ei olisikaan ihan riskitöntä. Asiaa voi kuitenkin tarkastella laajemminkin valtioiden markkinoita vääristävien yritystukien näkökulmasta. Tai asiaa voi myös tarkastella hyödyntäen ns. tragedy of the commons eli yhteismaan tragedian tuomien opetusten valossa.
Yksittäisen laivanrakennuksista kilpailevan maan kannattaa tukea omaa telakkateollisuuttaan, jos niin tekevät muutkin kilpailevat maat. Kaikkien maiden kannalta olisi kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi, mikäli yksikään maista ei tukisi telakkateollisuuttaan. Ja niin kauan kuin jokin maa antaa tukea telakkateollisuudelleen, pakottaa se muutkin antamaan tukia, jolloin ikävä noidankehä vain jatkaa pyörimistään.
Suomen kannattaisikin miettiä laajemmin, mitä seuraamuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä, mikäli se nyt taipuu korealaisen yhtiön kiristykseen. Jos me maksamme tällä kertaa STX:lle siitä armeliaisuudesta, että yhtiö tekee täällä bisnestä, niin kuinka kauan me joudumme samaa jatkamaan? Todennäköisesti tismalleen sama kiristys olisi edessä taas seuraavan loistoristeilijän valmistusta suunniteltaessa.
Meidän kannattaisi kerrankin hyödyntää EU:ta. Suomen pitäisi jutella Ranskan valtiolle ja muistuttaa näitä siitä, että kilpailua vääristävät yritystuet ovat EU:ssa kiellettyjä. Lisäksi meidän kannattaisi yrittää korostaa Ranskalle, että on myös sen etu, jos sekään ei joudu turhaan rahoittamaan voittoa tuottavaa korealaista yritystä. Jos me saisimme Ranskan vakuuttumaan siitä, että Suomi ei aio antaa tukea STX:lle, niin ehkä Ranskakin silloin suostuisi siihen, että hekään eivät anna tukea. Näin STX joutuisi valitsemaan pidemmän päälle kestävämmin perustein, missä tämä kyseinen laiva rakennetaan.
Jyrki Katainen on mielestäni aivan oikein ja järkevillä perusteilla aiemmin vastustanut telakkatuen maksamista. Kataisen mukaan yritysten heikkouksia ei pidä tukea veronmaksajien rahoilla. Mutta meidän ei pidä olla tässä asiassa yksinäisiä partiopoikia, vaan saada myös muut EU-maat mukaan samaan rintamaan sanomaan ei telakkatuille.
Samasta aiheesta järkevästi ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat tahot:
Televisiossakin aiheesta esiintynyt vuorineuvos Martin Saarikangas kannattaa lisälainan myöntämistä, vaikka se onkin periaatteessa vastoin Finnveran sääntöjä. Kuitenkin esimerkiksi ranskalaiset eivät kuulemma epäröi tukea omaa telakkateollisuuttaan. Hän perustelee tätä lisälainan myöntämistä sillä, että valmistustyö tuo meille maksetut lainarahat reippaasti takaisin verotuloina, korkoina ja ihmisten työllistymisellä. Ja tämähän kuulostaa ihan järkevältä. Miksemme me tukisi Suomessa telakkateollisuutta, jos kerta niin tekevät muutkin EU-maat ja tässä tapauksessa erityisesti samasta tilauksesta kilpaileva Ranska.
Jos kyseessä olisikin vain yksinkertainen valinta sen välillä, kannattaako Suomen tässä yhdessä tapauksessa antaa halpaa lisälainaa korealaiselle telakkayhtiölle vai ei, niin itsekin olisikin Saarikankaan kanssa enemmän samaa mieltä. Tosin se, että yhtiö ei kuulemma saa rahaa vapailta markkinoilta, vihjailee siihen suuntaan, että lainan takaisinmaksu ei olisikaan ihan riskitöntä. Asiaa voi kuitenkin tarkastella laajemminkin valtioiden markkinoita vääristävien yritystukien näkökulmasta. Tai asiaa voi myös tarkastella hyödyntäen ns. tragedy of the commons eli yhteismaan tragedian tuomien opetusten valossa.
Yksittäisen laivanrakennuksista kilpailevan maan kannattaa tukea omaa telakkateollisuuttaan, jos niin tekevät muutkin kilpailevat maat. Kaikkien maiden kannalta olisi kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi, mikäli yksikään maista ei tukisi telakkateollisuuttaan. Ja niin kauan kuin jokin maa antaa tukea telakkateollisuudelleen, pakottaa se muutkin antamaan tukia, jolloin ikävä noidankehä vain jatkaa pyörimistään.
Suomen kannattaisikin miettiä laajemmin, mitä seuraamuksia sillä on pidemmällä tähtäimellä, mikäli se nyt taipuu korealaisen yhtiön kiristykseen. Jos me maksamme tällä kertaa STX:lle siitä armeliaisuudesta, että yhtiö tekee täällä bisnestä, niin kuinka kauan me joudumme samaa jatkamaan? Todennäköisesti tismalleen sama kiristys olisi edessä taas seuraavan loistoristeilijän valmistusta suunniteltaessa.
Meidän kannattaisi kerrankin hyödyntää EU:ta. Suomen pitäisi jutella Ranskan valtiolle ja muistuttaa näitä siitä, että kilpailua vääristävät yritystuet ovat EU:ssa kiellettyjä. Lisäksi meidän kannattaisi yrittää korostaa Ranskalle, että on myös sen etu, jos sekään ei joudu turhaan rahoittamaan voittoa tuottavaa korealaista yritystä. Jos me saisimme Ranskan vakuuttumaan siitä, että Suomi ei aio antaa tukea STX:lle, niin ehkä Ranskakin silloin suostuisi siihen, että hekään eivät anna tukea. Näin STX joutuisi valitsemaan pidemmän päälle kestävämmin perustein, missä tämä kyseinen laiva rakennetaan.
Jyrki Katainen on mielestäni aivan oikein ja järkevillä perusteilla aiemmin vastustanut telakkatuen maksamista. Kataisen mukaan yritysten heikkouksia ei pidä tukea veronmaksajien rahoilla. Mutta meidän ei pidä olla tässä asiassa yksinäisiä partiopoikia, vaan saada myös muut EU-maat mukaan samaan rintamaan sanomaan ei telakkatuille.
Samasta aiheesta järkevästi ovat kirjoittaneet ainakin seuraavat tahot:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)