Palvelumuotoilun keinoin parempaa politiikkaa

Tänään Ylen aamu -ohjelmassa puhuttiin siitä, miten palvelumuotoilun ja ihmisläheisen suunnittelun keinoin voitaisiin tehdä parempaa politiikkaa. Keskustelussa keskityttiin siihen, miten ihmisten koronaväsymystä voitaisiin näillä keinoin kohentaa, mutta samoja menetelmiä kannattaisi hyödyntää yleisemminkin politiikan suunnittelussa. Jos aamun keskustelu kiinnostaa, se löytyy täältä ja alkaa noin 21 minuutin kohdalta.

Muotoiluajattelun mukainen toimintatapa on tiivistetty alla olevaan kuvaan.

Muotoiluajattelun (design thinking) keskeinen ajatus on, että vältetään hyppäämästä liian nopeasti johtopäätöksiin siitä, miten ihmiset, joihin yritetään jotenkin vaikuttaa, oikeasti ajattelevat, tuntevat ja toimivat. Tuskinpa nimittäin monikaan ministereistämme pystyy todella samaistumaan siihen, millaista on olla vaikkapa pitkäaikaistyötön. Arvailujen sijasta muotoiluajattelussa tarkkaillaan ja haastatellaan näitä ihmisiä, jotta heitä voidaan aidosti ymmärtää. 

Esimerkiksi jos tahdotaan löytää ratkaisuja siihen, miten useampi työtön saataisiin töihin, voitaisiin esimerkiksi haastatella joukkoa työttömiä. Haastatteluilla voitaisiin pureutua niihin syihin, joiden takia tietty ihminen on pysynyt työttömänä. Tai voitaisiin tarkkailla työttömiä, kun he yrittävät hakea töitä ja panna merkille, millaisia hankaluuksia he todella kohtaavat.

Vasta sitten kun on kerätty riittävän hyvä ymmärrys kohteena olevasta ihmisryhmästä ja ratkaistavasta ongelmasta, lähdetään määrittelemään ja ideoimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Työttömyysesimerkkiin palataksemme, ei siis kannata keksiä hienoja uusia aktivointimenetelmiä ennen kuin ollaan varmistettu, että todellinen ongelma on aktivoinnin puute. Onhan hyvinkin mahdollista, että pääsyy joidenkin ihmisten pitkäaikaiseen työttömyyteen on vaikkapa puutteellinen ja vanhentunut osaaminen. Tai se, ettei osata hakea tietoa avoinna olevista työpaikoista. Pointti on se, että se merkittävin syy työttömänä pysymiseen tuskin on se, mikä jollekin poliitikolle tulee ensimmäisellä arvauksella mieleen. 

Sitten kun ollaan keksitty hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ongelmaan, niitä olisi hyvä ensin kokeilla ja testata nopeasti. Ymmärrettävistä syistä tämä on politiikkatoimenpiteiden kohdalla paljon hankalampaa kuin vaikkapa mobiilisovelluksia kehitettäessä. Silti pienimuotoisia kokeiluja kannattaisi myös politiikassa pyrkiä hyödyntämään niin paljon kuin se vain on mahdollista. Tästä paras esimerkki viime vuosilta on perustulokokeilu. 

Ja sitten tätä kaikkea pyritään toistamaan, jolloin saadaan joka kierros parempi ymmärrys ja parempaa politiikkaa. Esimerkiksi tehdystä perustulokokeilusta pitäisi ottaa kaikki opit irti ja miettiä seuraavaksi, mikä olisi seuraava askel, jota lähteä kokeilemaan. 

Onneksi muotoiluajattelua hyödynnetään edes hiukan maailmalla paremman politiikan teossa. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on tehty useita kokeiluja. Näistä voi lukea enemmän täältä. Toivoisin kovasti, että Suomessakin näitä menetelmiä käytettäisiin politiikan apuvälineinä.

Kirja-arvostelussa Hyvän historia

Rutger Bregman pyrkii kirjallaan Hyvän historia (2019) osoittamaan, että todellista realismia on ymmärtää ihmisten perimmäinen hyvyys. Päinvastoin kuin yleisesti ajatellaan, Bregmanin mukaan faktoihin pohjautuva ihmiskuva onkin erittäin positiivinen. Valtaosa ihmisistä haluaa auttaa muita ja tehdä hyvää. Tätä hän todistelee kirjassa useilla erilaisilla esimerkeillä ja mielestäni onnistuu tässä hyvin vakuuttavasti. Kirjan viestin uskottavuutta auttaa suuresti se, että Bregman ei sivuuta päinvastaisia esimerkkejä ihmiskunnan pahuudesta kuten kansanmurhista ja terrorismista, vaan käsittelee niitä riittävällä perusteellisuudella. 

Koin Hyvän historia -kirjan eräänlaisena kolikon kääntöpuolena kirjoille kuten Machiavellin Ruhtinas tai Jonathan Gloverin Ihmisyys. Lähes kaksikymmentä vuotta aiemmin julkaistu Gloverin kirja masentaa lukijaansa esittelemällä ihmiskunnan hirmutekoja ja osoittamalla, miten yksi vääryys johtaa toiseen, vielä suurempaan vääryyteen. Samaan tapaan mutta valon puolelta Hyvän historia kannustaa lukijaansa uskomaan ihmisten hyvyyteen esittelemällä jopa uskomattomalta tuntuvia esimerkkejä lähimmäisenrakkaudesta. Samoin kuin pahat teot johtavat uusiin pahoihin tekoihin, hyvät teot kannustavat uusiin hyviin tekoihin. 

Hyvän historia esittelee lukijoille esimerkiksi todellisen maailman Kärpästen herran eli mitä todella tapahtui, kun joukko poikia joutui autiolle saarelle. Lisäksi monien tuntemat sosiaalipsykologian kuuluisat kokeet kuten Stanfordin vankilakoe näytetään täysin uudessa valossa. Samaan tapaan ainakin minulle oli täysin uutta, miten viimeaikaiset tutkimukset ovat muuttaneet täysin Pääsiäissaaren tragedian ymmärrystä. Pääsiäissaartahan on käytetty useasti varoittavana esimerkkinä siitä, miten ihmiskunnalla on taipumus tuhota oma elinympäristönsä ja siten tuhota itsensä.

Minuun tämä kirja kolahti kovaa. Olen aiemmin pitänyt kovasti ihmiskunnan historiaa käsittelevistä kirjoista, joita Yuval Noah Harari on kirjoittanut. Mutta niissä on hiukan häirinnyt pessimismi ja yleinen ajatuskuvio siitä, että asiat menevät vain huonompaan suuntaan. Samoin aiemmin mainitsemani Gloverin Ihmisyys on erinomainen kirja, mutta oli äärimmäisen ilahduttavaa lukea vaihteeksi positiivista viestiä ihmiskunnan luonteesta. Bregmanin kirjassa kerrotut esimerkit ovat mielenkiintoisia, perusteellisesti tutkitun oloisia ja ainakin minulle suurin osa niistä antoi paljon uutta pohdittavaa.

Heikointa kirjassa on siitä paikka paikoin aistittava vasemmistolaisuuden ihannointi. Esimerkiksi kertoessaan suoran demokratian ja kansalaisbudjetoinnin mahtavuudesta, Bregman käyttää esimerkkinä venezuelaista Torresin kuntaa. Hän tuo hyvin faktoja esiin, mutta silti minulle jäi mieleen epäilys, onkohan kaikki tosiaan mennyt Torresin kunnassa niin hyvin kuin kirjassa annetaan ymmärtää. Toisaalta myös asukasbudjetointia käsitellessään Bregman mainitsee myös, miten se voi epäonnistua. Kuitenkin nämä heikkoudet kalpenevat kirjan erinomaisten ansioiden rinnalla. Suosittelenkin kirjaa lämpimästi ainakin kaikille niille, jotka pitivät Hararin Ihmiskunnan lyhyttä historiaa mielenkiintoisena.     

Muita arvioita Hyvän historia -kirjasta

Helsingin sanomien kirja-arviossa sanotaan: "Hyvän historiassa Bregman esittelee lukuisia tositarinoita siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan. Kirja alkaa toisen maailmansodan pommituksista, jotka johtivat historialliseen naapuriapuun. Sotahistoriasta yritysjohtamiseen, mediasta vankiloihin, koululaitoksesta osallistavaan demokratiaan – kirja maalaa laajan kuvan toisenlaisesta maailmasta, joka on mahdollinen ja paljolti jo todellisuutta." Koko arvio löytyy täältä. 

Guardian kirjoittaa myös ylistävästi kirjasta: "Bregman, whose previous book was the equally optimistic Utopia for Realists, has a Gladwellian gift for sifting through academic reports and finding anecdotal jewels. And, like the Canadian populariser, he’s not afraid to take his audience on a digressive journey of discovery." Koko arvio löytyy täältä. 

Talouslehti Financial Times näkee kirjassa myös puutteita, mutta silti kehuu teosta kokonaisuudessaan. 

Alustatalouden ahertajat, miten heidän asemaansa tulisi suhtautua

Ruuanvälitysyhtiöt toimivat eri maissa eri tavoin. Ala hakee vielä muotoaan, ja työehdoista väännetään ympäri maailmaa. Ytimessä on kysymys siitä, pitäisikö alustayhtiöille työskenteleviä lähettejä kohdella työntekijöinä vai freelancereina tai yrittäjinä. 

Yhteiskunnan kannalta ruokalähettien asema kärjistyy usein yhteen kysymykseen: Kuinka pitää työllistymisen rima mahdollisimman matalalla niin, että samaan aikaan ei ajauduta tilanteeseen, jossa yhteiskunta erilaisine asumis- ja toimeentulotukineen maksaa näiden työläisten toimeentulosta suuren osan samalla kun he saavat lisäansioita keikkatöistään.

Toisin sanoen, kannattaako yritysten antaa vyöryttää kustannuksia yhteiskunnan maksettavaksi, vai luodako järjestelmä, jossa yritysten maksamalla palkalla tulisi toimeen ilman tukia?

Toisaalta keikkatyö voi tarjota hyvän polun työllistymiseen, erityisesti kielitaidottomille tai vähän koulutetuille. Se tarjoaa myös opiskelijoille ja itse kullekin tavan hankkia lisäansioita silloin kun tarve tällaiseen on.

Kannanottoja ruokalähettien asemasta

Sekä Suomessa että monessa muussa maassa on jo tehty merkittäviä linjauksia alustatalouden ahertajien asemasta. Tässä muutama kannanotto.

Eläketurvakeskus otti kantaa ruokalähetin tapaukseen – työsuhteen määritelmä täyttyi, työnantajan järjestettävä työeläketurva

Eläketurvakeskus (ETK) on tehnyt päätöksen älypuhelinsovelluksen avulla työskentelevän ruokalähetin asemasta. Päätöksen mukaan ruokalähettiyhtiölle kuljetuksia tehneen ihmisen työskentely täyttää työsuhteen tunnusmerkit.

Avi on edellyttänyt ruokalähettifirmoja Woltia ja Foodoraa laittamaan yritystensä työaikakirjanpidon kuntoon. Asiaa selvittäneen avin tarkastajan näkemyksen mukaan lähetit ovat työntekijöitä, joita koskee työaikalaki.

Ensin Wolt ja Foodora ja lähetti tekevät palvelusopimuksen, jossa sovitaan peruskuviot. Sitten lähetti voi kirjautua alustalle odottamaan ja ottamaan vastaan toimeksiantoja. Kolmas vaihe on varsinaisen kuljetustoimeksiannon vastaanottaminen. Sen TEMin alainen työneuvosto katsoi vuonna 2020 sisältävän direktio-oikeuden käyttömahdollisuuden.

Isossa-Britanniassa korkein oikeus määräsi alkuvuodesta 2021, että suuri osa Uber-kuljettajista ovat työntekijöitä eivätkä itsensätyöllistäjiä. Syynä tähän on se, että Uber määrittelee ja kontrolloi hyvin tarkasti kuskien työtä. Kuljettajilla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia parantaa omaa taloudellista asemaansa korkeammalla ammattitaidolla tai yrittäjyydellä. Ainoa konkreettinen tapa tienata enemmän on tehdä enemmän työtunteja. 

Tämän UK:n korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena 70 000 Uber-kuskia Isossa-Britanniassa saavat tuntipalkkaa, ovat oikeutettuja vähintään minimipalkkaan sekä esimerkiksi lomakorvauksiin. Näin heille alkaa myös kertymään eläkettä kuten työntekijöille yleensäkin. Näin Uber menetti merkittävimmän kilpailuetunsa verrattuna perinteisiin taksiyhtiöihin.

Toisaalta Isossa-Britanniassa puolestaan Deliveroo-nimisen ruokajakelupalvelun kohdalla päätettiin kesäkuussa 2021, että ruokalähetit ovat itsensätyöllistäjiä eivätkä työntekijöitä. Deliveroo toimii samalla tavalla kuin Foodora tai Wolt. Tämä päätös oli suuri voitto Deliveroolle ja yhtiö osake nousi lähes 10% päätöksen seurauksena. Yhtiö hyötyy koska tällä tavalla se säästää valtavasti rahaa välttäessään tyypilliset työnantajalle koituvat maksut kuten sairauskorvaukset, työnantajan vakuutusmaksut jne. 

Brittiläisen Bureau of Investigative Journalism -tutkimustahon raportin mukaan UK:ssa jotkut Deliveroo-lähetit tienaavat käytännössä vain 2 puntaa tunnissa. Pienen kyselytutkimuksen perusteella kolmannessa läheteistä tienaisi keskimäärin alle 8,72 puntaa tunnilta, mikä on UK:ssa alle minimipalkan. Lähettien pitäisi tienata 4 - 5 puntaa per toimitettu tilaus.

Ruotsissa kyytipalveluyhtiö Foodora allekirjoitti keväällä 2021 työehtosopimuksen. Huhtikuun alusta lähtien Foodoran pyörä- ja mopoläheteille taataan sopimuksen mukaan muun muassa kiinteä tuntipalkka sekä ylityö- ja viikonloppukorvaukset. Arkipäivisin lähetit saavat 70 kruunun (6,9 euroa) kiinteän tuntikorvauksen lisäksi 20 kruunua toimitusta kohden. Jos toimituksia on vähän, kuljettajalle taataan 100 kruunun tuntipalkka. Ilta- ja viikonloppulisät tarkoittavat monille läheteille palkan parantumista. Lisäksi sopimuksessa sitoudutaan muun muassa vuosittaisiin palkankorotuksiin, korvauksiin pyörien ja työvaatteiden huollosta ja eläkkeisiin sekä vakuutuksiin, jotka ovat linjassa liiton muiden työehtosopimusten kanssa.

Woltin ja Foodoran ruokalähettien tuntipalkka Suomessa

Yhdestä kuljetuksesta Woltin lähetti ansaitsee arkipäivisin 4 euron siivun. Lähde: https://www.is.fi/menaiset/ilmiot/art-2000007724916.html

Lähetit päättävät itse esimerkiksi työaikansa, työmääränsä ja alueen, jolla työtä tekevät. 

Ruokalähetit työskentelevät yrittäjinä, joten palkkiosta vähennetään verojen lisäksi sosiaaliturvamaksut ja kaikki työn sivukulut, kuten auton ylläpitäminen. Läheteille ei kerry lomapäiviä, eikä kukaan maksa heidän sairaslomistaan.  Lisäksi bensa- ja muut kulut kuuluvat yrittäjän maksettavaksi.

Woltin mukaan tyypillinen lähetti on 20–30-vuotias ihminen, joka kuljettaa noin 22 tuntia viikossa muun työn tai tekemisen ohella. Vajaa kolmasosa läheteistä tekee kuljetuksia täysipäiväisesti. Yli neljännes on täysipäiväisiä opiskelijoita, jotka kuljettavat opintojen ohessa.

Moni lähetti suosittelee Wolt-lähetin hommia ystävilleen. Hakemuksissa Woltin lähettikumppaniksi yli 40 prosenttia hakijoista kertoo, että ystävä on suositellut hänelle kuljettamista Woltin kautta. 

Redditissä Wolt-lähetti vastaili palkkaansa koskeviin kysymyksiin näin:

"Jos työtä tekee tuntivarauksella maksaa Wolt minimituntipalkkaa 10€, eli palkka nousee ylöspäin työn määrästä riippumatta siihen 10€asti. Eli jos vien tunnissa vain yhdet ruoat ja saan siitä 6€ niin wolt maksaa siihen päälle 4€. Mutta jos vien tunnissa ruokia yli 10€ edestä niin palkkani nousee rajattomasti, esim. tämän hetkinen "ennätykseni" taitaa olla 35€/h pahimpaan ruuhka-aikaan."

Wolt maksaa 1,5 kilometriä ylittävistä kuljetuksista kilometrikorvausta 0,43 euroa ja arvonlisäveron jokaiselta alkavalta 250 metriltä linnuntietä.

Lähetti voi halutessaan lupautua työskentelemään tietyssä aikaikkunassa, esimerkiksi kiireiseen lounasaikaan. Näiltä tunneilta hän saa takuukorvauksen. Kun toimitetut tilaukset ylittävät takuukorvauksen, lähetti saa myös ylimenevän osan. Ylivoimaisesti suurin osa kuljetustunneista tehdään kuitenkin näiden aikaikkunoiden ulkopuolella.

Ilta-Sanomien jutun mukaan, kun mukaan lasketaan kaikki aika, jonka Wolt-lähetti odotti sovelluksessa, keskilaskutus oli 14,64 euroa.

Toisaalta vakuutusyhtiön antaman arvion mukaan ruokalähetin 2 000 euron kuukausiansioista on maksettava noin 482 euron yrittäjän eläkemaksua (YEL) kuukaudessa, jos yrittäjä on 27-vuotias, kuten Ilta-Sanomien jutussa haastateltu lähetti. Aloittelevat yrittäjät saattavat saada YEL-maksusta alennusta määräajaksi.

Mitä ruokalähetit itse toivovat?

Taloustutkimus selvitti 7–15.4.2021, mitä Wolt-lähetit ajattelevat työstään. Kysely lähetettiin 3 700 lähetille ja yhteensä 1 500 lähettiä vastasi, jolloin vastausprosentti oli 42. Enemmän tietoa tutkimuksesta ja sen tuloksista löytyy täältä, mutta ohessa tärkeimmät tiivistettynä.

• Tuloihinsa tyytyväisiä oli 67 ja tyytymättömiä 11 prosenttia vastaajista.
• Läheteistä 62 prosentilla on korkeamman asteen koulutus, eli joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinto. 
• Läheteistä hieman yli puolet, 56 prosenttia, kertoi haluavansa jatkaa työtä yrittäjänä.
• 25 prosenttia kertoi haluavansa työsuhteeseen.
• 73 prosenttia läheteistä on samaa mieltä väitteen “yrittäjyyden vapaus on minulle työsuhteen turvaa tärkeämpää” kanssa, kun taas väitteestä eri mieltä on 20 prosenttia.

Yhteenvetoa

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Toisaalta on kiistaton etu, että ihmisille on tarjolla työtä Woltin ja Foodoran kaltaisten yritysten ansiosta. Monet ravintolat ovat myös välttäneet konkurssin tällaisten ruokalähettipalveluiden ansiosta, kun ne ovat voineet rajoituksista huolimatta myydä ruokaa. Lisäksi nämä palvelut helpottavat monien palveluita käyttävien ihmisten arkea. Esimerkiksi me olemme korona-aikana tilanneet Woltista keskimäärin 5 kertaa viikossa ruokaa ja olemme erittäin tyytyväisiä palveluun. 

Tässä on tullut siis nähtyä hyvin monta eri Wolt-kuskia. Kaikki meitä palvelleet kuljettajat ovat olleet maahanmuuttajia. Jotkut heistä puhuvat suomea, mutta suurimman osan kanssa tulee juteltua pelkästään englanniksi. Monien suomalaisten työpaikkojen kielitaitovaatimusten takia luultavasti monelle Wolt-kuskille olisi hankalaa saada muunlaista työtä. Eli jos ruokalähettinä työskentelyn mahdollisuutta ei olisi, luultavasti useat olisivat työttöminä. 

Toisaalta pitää olla tarkkana sen suhteen, että epämääräisen työsuhteen avulla ei vääristetä kilpailua. Uber teki näin pitkään monessa maassa tarjoamalla käytännössä tismalleen samaa palvelua kuin taksiyhtiöt, mutta välttämällä monet taksiyhtiöiden vastuulla olevat maksut ja velvollisuudet. Suomessa ruokalähettien kohdalla ei kuitenkaan ole tätä ongelmaa, sillä vastaavanlaisia palveluita eivät tarjoa muut kuin alustatalouden toimijat.

Jos alustatalouden yritykset joutuisivat hoitamaan kaikki työnantajien velvollisuudet ja maksut, niin ne eivät pystyisi työllistämään nykyisen suuruista joukkoa ruokalähettejä. Sen seurauksena nyt Wolt-kuskina toimivista "yrittäjistä" iso osa joutuisi työttömäksi ja täysin yhteiskunnan tukien varaan. Toisaalta pienemmän joukon työpaikkansa säilyttävistä palkka ja asema paranisivat. 

Paras ratkaisu mielestäni olisi jonkinlainen yhteiskunnan tukiverkkojen parantaminen freelancereina toimivien osalta. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että Woltin ja Foodoran kaltaiset yritykset hyötyisivät yhteiskunnan verorahoista. Mutta koska se ei tässä tapauksessa vääristäisi kilpailua, olisi se kokonaisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin monien maahanmuuttajien pakottaminen työttömyystukien varaan tai sitten nykyinen hyvin riskialtis ja epävarma toimeentulo.

Mielenkiintoinen blogilöytö Jarkon oma blogi

Jarkon oma blogi

Löysin maaliskuussa 2021 mielenkiintoisen yhteiskuntaa pohtivan blogin nimeltään Jarkon oma blogi. Jarkko on reilu kolmekymppinen Pohjois-Suomessa asuva ohjelmistosuunnittelija. Hän kuvaa itseään ihmettelijäksi ja generalistiksi.

Jarkko on kirjoittanut blogia vuodesta 2016 lähtien kiitettävän ahkerasti. Tänä vuonna häneltä on syntynyt jo 14 blogikirjoitusta eli keskimäärin noin 2 kirjoitusta kuukaudessa. Kirjoitusten aiheet vaihtelevat riittävästi pitäen mielenkiinnon yllä, mutta tiettyjä teemoja Jarkko käsittelee useammin. Yksi näistä ovat erilaiset ympäristö- ja ilmastoaiheet kuten vaikkapa saastuttamiseen liittyvät haittaverot. Lisäksi melko usein blogissa pohditaan eriarvoistumisen sekä yltiökapitalismin aiheuttamia ongelmia. Kaikkia aiheita Jarkko käsittelee monipuolisesti ja loogisesti, minkä takia kirjoituksia lukee erittäin mielellään.

Jos olet kiinnostunut seuraamaan älyllisesti korkeatasoista pohdintaa yhteiskunnan isoista haasteista, suosittelen lämpimästi tutustumaan Jarkon blogiin. Päivänpolitiikan reaaliaikaiseen seurantaan blogi sen sijaan ei sovellu, mikä onkin vain hyvä asia. Eri puolueiden päivittäistä vääntöä voi vahdata monesta muusta lähteestä.

Muita yhteiskunnallisia ja politiikka-aiheisia blogeja?

Mielelläni kuulisin myös muista hyvistä yhteiskunta-aiheisista blogeista, joten laita kommentteja tulemaan. Jarkon blogin lisäksi itse seuraan lähinnä ainoastaan Osmo Soininvaaran blogia. 

Anna Kontula kirjoittaa myös hyviä juttuja, mutta todella harvakseltaan. Joten hänen bloginsa kohdalla säännöllinen seuraaminen ei onnistu. Lisäksi olen selaillut silloin tällöin Juhana Vartiaisen blogia, mutta en ole missään vaiheessa oikein innostunut siitä.