Tänään Ylen aamu -ohjelmassa puhuttiin siitä, miten palvelumuotoilun ja ihmisläheisen suunnittelun keinoin voitaisiin tehdä parempaa politiikkaa. Keskustelussa keskityttiin siihen, miten ihmisten koronaväsymystä voitaisiin näillä keinoin kohentaa, mutta samoja menetelmiä kannattaisi hyödyntää yleisemminkin politiikan suunnittelussa. Jos aamun keskustelu kiinnostaa, se löytyy täältä ja alkaa noin 21 minuutin kohdalta.
Muotoiluajattelun mukainen toimintatapa on tiivistetty alla olevaan kuvaan.
Muotoiluajattelun (design thinking) keskeinen ajatus on, että vältetään hyppäämästä liian nopeasti johtopäätöksiin siitä, miten ihmiset, joihin yritetään jotenkin vaikuttaa, oikeasti ajattelevat, tuntevat ja toimivat. Tuskinpa nimittäin monikaan ministereistämme pystyy todella samaistumaan siihen, millaista on olla vaikkapa pitkäaikaistyötön. Arvailujen sijasta muotoiluajattelussa tarkkaillaan ja haastatellaan näitä ihmisiä, jotta heitä voidaan aidosti ymmärtää.
Esimerkiksi jos tahdotaan löytää ratkaisuja siihen, miten useampi työtön saataisiin töihin, voitaisiin esimerkiksi haastatella joukkoa työttömiä. Haastatteluilla voitaisiin pureutua niihin syihin, joiden takia tietty ihminen on pysynyt työttömänä. Tai voitaisiin tarkkailla työttömiä, kun he yrittävät hakea töitä ja panna merkille, millaisia hankaluuksia he todella kohtaavat.
Vasta sitten kun on kerätty riittävän hyvä ymmärrys kohteena olevasta ihmisryhmästä ja ratkaistavasta ongelmasta, lähdetään määrittelemään ja ideoimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Työttömyysesimerkkiin palataksemme, ei siis kannata keksiä hienoja uusia aktivointimenetelmiä ennen kuin ollaan varmistettu, että todellinen ongelma on aktivoinnin puute. Onhan hyvinkin mahdollista, että pääsyy joidenkin ihmisten pitkäaikaiseen työttömyyteen on vaikkapa puutteellinen ja vanhentunut osaaminen. Tai se, ettei osata hakea tietoa avoinna olevista työpaikoista. Pointti on se, että se merkittävin syy työttömänä pysymiseen tuskin on se, mikä jollekin poliitikolle tulee ensimmäisellä arvauksella mieleen.
Sitten kun ollaan keksitty hyvältä vaikuttavia ratkaisuja ongelmaan, niitä olisi hyvä ensin kokeilla ja testata nopeasti. Ymmärrettävistä syistä tämä on politiikkatoimenpiteiden kohdalla paljon hankalampaa kuin vaikkapa mobiilisovelluksia kehitettäessä. Silti pienimuotoisia kokeiluja kannattaisi myös politiikassa pyrkiä hyödyntämään niin paljon kuin se vain on mahdollista. Tästä paras esimerkki viime vuosilta on perustulokokeilu.
Ja sitten tätä kaikkea pyritään toistamaan, jolloin saadaan joka kierros parempi ymmärrys ja parempaa politiikkaa. Esimerkiksi tehdystä perustulokokeilusta pitäisi ottaa kaikki opit irti ja miettiä seuraavaksi, mikä olisi seuraava askel, jota lähteä kokeilemaan.
Onneksi muotoiluajattelua hyödynnetään edes hiukan maailmalla paremman politiikan teossa. Esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on tehty useita kokeiluja. Näistä voi lukea enemmän täältä. Toivoisin kovasti, että Suomessakin näitä menetelmiä käytettäisiin politiikan apuvälineinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti