Kansainvälisen kaupan ja ulospäinsuuntautuneisuuden yhteys valtioiden menestykseen, osa 2

Tämä on suoraa jatkoa edelliselle kirjoitukselleni.

Ensimmäinen globalisaatiokausi

Kansainvälinen kauppa kasvoi vain noin 1% vuodessa ajanjaksolla 1500-1800. Napoleonin sotien jälkeen kansainvälinen kauppa on kasvanut selvästi nopeammin. Keskimääräinen kasvuvauhti on ollut noin 3,5% vuodessa. Ensimmäinen merkittävä talous, joka vapautti kansainvälistä kauppaa, oli Britannia. Britannialla olikin maailman korkein BKT per henki 1800-luvun puolivälissä eli jälleen kaupan avoimuuden ja väestön taloudellisen hyvinvoinnin välillä nähdään selvä korrelaatio. Tullien madaltaminen levisi myös muihin Länsi-Euroopan maihin siten, että 1870-luvun puolivälissä keskimääräiset tullit olivat enää 9-12% tuotteiden arvosta. Samanaikaisesti kuljetuskustannukset laskivat, mikä helpotti entisestään kansainvälistä kauppaa. 

Vastaliike suojelemaan oman valtion maanomistajia lähti kuitenkin liikkeelle 1870-luvun loppupuolelta. Monet Euroopan valtiot nostivat takaisin aiemmin laskeneita tuontitulleja. 1800-luvulla siis ensin kauppa vapautui ja tulleja sekä muita kaupan esteitä madallettiin. Sitä seurasi kuitenkin vastaliikkeenä uudelleen herännyt protektionismi. Näin jälleen nähtiin, että globalisaatiossa tapahtuu aaltoliikettä. Ensin se voimistuu ja sitten taas vähenee ainakin suhteessa kansainvälisen kaupan potentiaaliseen tasoon.

Noin vuosina 1850 - 1914 kansainvälinen kauppa erityisesti Atlantin yli kasvoi ennen näkemättömän suureksi. Tällä globalisaation kaudella kansainvälinen kauppa keskittyi erityisesti Euroopan valtioihin ja alueisiin, joille eurooppalaiset olivat muuttaneet sankoin joukoin kuten Yhdysvaltoihin. Tuona aikana kaikki valtiot eivät lähteneet vapaaehtoisesti mukaan globalisaatioon. Esimerkiksi Kiina ja Japani pakotettiin vapaaseen kansainväliseen kauppaan. Samoin kävi monille muillekin Aasian maille ja myös Afrikan valtioille. Ennen erittäin suljetun talouden nopea, väkisin ulkoapäin määrätty vapautuminen aiheutti dramaattisia muutoksia, jotka eivät useinkaan olleet positiivisia näille maille.

1800-luvulla kansainvälisessä kaupassa tapahtui siis selvä muutos aikaisempaan verrattuna. Tätä aikaa kutsutaankin ensimmäiseksi globalisaatiokaudeksi. Poliittisia päätöksiä merkittävämpi kaupan edistäjä olivat kuitenkin rautatiet ja höyrylaivat, joiden avulla tuotteiden kuljetuskustannukset laskivat huomattavasti. Kultakantaan sidotut valuuttakurssit helpottivat myös osaltaan kansainvälistä kauppaa.